torstai, 5. syyskuu 2019

Pohjoinen lukuhaaste, osa 2

WIN_20190905_224309.jpg

                                         Mitäänhän selvää tuosta ei saa mutta bingo siellä on

 

Tervetuloa taas Pohjoisen lukuhaasteen pariin. Sain tällä kertaa täyteen tuon alimman rivin seuraavilla kirjoilla:

 

Kirja jonka nimessä on vain yksi sana ja Kirja, jossa on yli 500 sivua: Siri Pettersen: Odininlapsi

Luimme tämän alkuvuodesta nyttemmin edesmenneessä lukupiirissämme. Tämä oli mieletäni lähinnä kokoelma ankeita trooppeja, joista osa on naisvihamielisiä (päähenkilö on tyypillinen "not like other girls" -protagonisti jolla on hutsahtava kaveri joka saa päähenkilön näyttämään paremmalta ja moraalisesti puhtoisemmalta, päähenkilö yritetään inhassa ja turhassa kohtauksessa raiskata, päähenkilön mielestä joka toinen asia on "akkojen höpinää", yms.) ja osa muuten vain väsyneitä. Kirjassa on aivan liikaa sivuja, eräässäkin kohdassa kuvataan loputtomiin sitä miten pahis nousee portaita. En ymmärtänyt että oliko tämä tarkoitettu nuorille vai aikuisille. Romanssi oli sentään ihan sympaattinen vaikka alussa sekään ei tuntunut olevan mistään kotoisin.

 

Afrikkalaisen tai aasialaisen kirjailijan kirjoittama kirja: Arundhati Roy: Äärimmäisen onnen ministeriö

En tiedä mitä sanoisin tästä, muuta kuin että tämän kirjan innoittamana olen parin päivän sisään lähdössä kahdeksi viikoksi Intiaan tekemään vapaaehtoistyötä. Riippuu varmasti lukijasta, tuottaako tämä kirja tuollaisia mielijohteita vai täysin päinvastaisia tunteita. Itseni tämä sai ajattelemaan asioita ihan uudesta perspektiivistä ja tajuamaan, millaisessa länsimaisessa kuplassa sitä oikein elää tässä mukamas kansainvälistyneessä internetajassakin. Arundhati Roy on mielestäni yksi hienoimmista nykykirjailijoista, mutta hänen kirjansa jakavat mielipiteitä ihan syystäkin. En itsekään oikein tiennyt hetkittäin mitä tästä kirjasta ja sen kirjoittajasta pitäisi ajatella. Ainakin hän järkyttävän sivistynyt ihminen ja taitava sanankäyttäjä.

 

Kirja, josta on tehty elokuva: Astrid Lindgren: Veljeni, Leijonamieli

https://paperikasat.vuodatus.net/lue/2019/05/pohjoinen-lukuhaaste-osa-1

 

Kirja, jonka nimessä on väri: Aila Meriluoto: Vihreä tukka

https://paperikasat.vuodatus.net/lue/2019/04/paasiaisen-lukumaraton-2019

 

 

lauantai, 31. elokuu 2019

Elokuun lukumaraton 31.8.2019

En tässä flunssaisena jaksanut keskittyä mihinkään yksittäiseen kirjaan kovi kauaa yhteen menoon, mutta pari lyhyttä kesken ollutta sain sentään luettua loppuun. Yhteensä luin 220 sivua.

Hellevi Salminen: Hello, I Love You

Luin tämän Matka nuorten kirjametrolla -lukuhaasteeseen, mutta aiemmista "pysäkeistä" poiketen en tee tästä nyt erillistä postausta, muuten tämä lukumaratonpostaus jäisi vähän lyhyeksi.

Tällä kirjalla on ihan hirveän alhaiset pisteet Goodreadsissa. Mietin johtuuko se takakannen hienoisesta harhaanjohtavuudesta, siinä väitetään tämän olevan kolmiodraama, mikä ei ole mielestäni täysin totta, ja lisäksi kirjan mainostetaan olevan "rohkea kuvaus ajankohtaisesta aiheesta". Mitään erityisen rohkeaa tässä kirjassa ei ole sen ilmestymisvuoden 2013 huomioiden, ja ainoastaan hetero voi ajatella homouden olevan "ajankohtainen aihe". Kirjassa itsessään ei mielestäni ole mitään erityistä vikaa. Se on tunnelmallinen, tunteellinen ja söpö, ja lisäksi sopivan lyhyt. Aluksi olin aistivinani sisäistettyä naisvihaa kirjailjan taholta, sellaisena persoonattomana, pikkumaisena syöjättärenä hän "kolmiodraaman" naisosapuolen aluksi nimittäin kuvasi, mutta loppua kohden tämäkin alkoi saada sympaattisempia piirteitä. Osaava kirjoittaja tuo Hellevi Salminen on, Go Hellevi.

 

EBhTmOTXsAEXTPR.jpg

Nämä olivat lattialla vierekkäin ja pistin merkille että ovat aika samannäköisiä :P

 

Edelliset pysäkit:

1. Jennifer E. Smith: Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea

2. Terhi Rannela: Amsterdam, Anne F. ja minä

 

Tove Jansson: Muumit - Sarjakuvaklassikot III

Minuun iski tänäkin kesänä sellainen Tove-fanitus että oksat pois. Luin naisen elämäkerran vihdoin kokonaan ja se oli jotenkin todella intensiivinen kokemus. Samastun Toveen monella tavalla ja hänen elämänsä oli ihan uskomattoman mielenkiintoinen. Päätin alkaa lukea hänen tuotantoaan alusta asti, romaaneissa olen edennyt vasta Suureen tuhotulvaan mutta näissä sarjakuvissa "jo" tähän kolmanteen albumiin.

Muumisarjakuvissa parasta ovat piirrosten lisäksi absurdit yksityiskohdat, vinksahtanut huumori ja sellainen tietynlainen humaanius. Mitään sellaista helmeä tässä kolmannessa osassa ei ollut kuin vaikka kakkososan Kuvitteluleikki (joka on mielestäni aika ylittämätön), mutta varsinkin Muumipeikon ja -mamman tuskailut yhdistystoiminnan parissa jaksoivat huvittaa. Muumimamma on muutenkin suosikkihahmoni näissä sarjakuvissa.

EDPcpROW4AEYlTJ%20%281%29.jpg

Maratonin aloituspostaus on täällä.

tiistai, 20. elokuu 2019

Alastair Reynolds: Terminal World/Pääteasema

Minulla on vähän hassu suhde tähän kirjaan. Aloin lukea tätä vuonna 2013, ja koska tämä on aika paksu kirja ja olin tuohon aikaan melko hidas lukemaan, jouduin palauttamaan tämän keskeneräisenä kirjastoon. Sekin vaikutti että tämä on oikeastaan aika tylsä kirja. Alku on vauhdikas ja vetävä, mutta jossain vaiheessa meininki vain jotenkin seisahtuu. Kuuntelin tämän nyt loppuun englanniksi äänikirjana, ja oli hyvä että muistin vielä suurimmaksi osaksi aiemmin lukemani sillä jostain syystä äänikirja alkaa suunnilleen kirjan puolivälistä. Olen vähän huono ymmärtämään puhuttua englantia, ja ymmärsin kuulemastani lähinnä dialogin (enkä siitäkään kaikkea liikenteen melun yms. takia) ja juonenkäänteet suurpiirteisesti, maisemakuvaus ja muu tunnelmanluonti menivät isolta osin ohi korvien. Tästä syystä en yleensä kuuntelekaan englanninkielistä kaunokirjallisuutta.

 

                                    paateaseman_kansi.jpg

                                                          Alastair "Pääteasema" Reynolds

 

Kirjan päähenkilö Quillon, melkoisen ihana enkelimies, joutuu pakenemaan kotikaupungistaan Spearpointista joka on valtava neulanmuotoinen rakennelma erilaisine vyöhykkeineen ja niiden määrittelemine erilaisine teknologian tasoineen. (Löytyy höyryvoimaa, huipputeknologiaa yms.) Hän juuttuu lopuksi kirjaa ilmalaivaston vieraaksi, ja sitten tapahtuu hyvin vähän mitään. Lopussa palataan Spearpointiin ja vähän nujakoidaan.

Kirjassa parasta ovat sen mielikuvtukselliset skenaariot. Tekniikkavyöhykkeisiin jakautunut kaupunkirakennelma ja enkelit jotka kykenevät muokkaamaan itsestään ihmisen näköisiä ovat jo itsessään kiinnostavia aiheita, mutta kiinnostavinta mielestäni on, että kirja sijoittunee Marsiin vaikkei sitä kertaakaan suoraan sanotakaan. Kirjan Wikipedia-artikkelissa esitetään tälle lukuisia perusteita, se että kirjassa puhutaan Maasta on pelkkää hahmojen harhaluuloa. Mitä kertoo se että kirjaa käsittelevä Wikipedia-artikkeli on lähestulkoon mielenkiintoisempi kuin itse kirja? 

                                   

                                       51Bn-xiY4eL._SX342_.jpg

                                             En tiedä mikä tuon taustalla häämöttävän planeetan

                                                 on tarkoitus olla, maapalloko? Sijoittuuko tämä

                                                                      sittenkin Kuuhun?

 

Quillon on kiehtova ja melko harvinaislaatuinen päähenkilö, mutta tämä jää kirjan tapahtumissa pitkälti pelinappulaksi jota viskellään paikasta toiseen kuin jauhosäkkiä. Sääli.

torstai, 25. heinäkuu 2019

Naistenviikon lukuhaaste 2019

naistenviikko-2019.jpg

Haasteen järjesti Tuijata.

Tarkoituksenani oli lukea koko viikko vain naistenviikon nimipäiväsankareiden kirjoittamia kirjoja, mutta lauantaina rakas lemmikkimme jouduttiin viemään viimeiselle matkalleen enkä sen jälkeen jaksanut lukea muuta kuin sellaista joka oikeasti kiinnostaa. Vastuullisen matkailijan opaskin on sentään ainakin naisten kirjoittama.

Sari Peltoniemi: Kukka Kaalinen pulkassa

0_5284424010215395378.jpg

Tämä löytyi jostain syystä lapsuudenkotini kirjahyllystä. Sari Peltoniemi oli itselleni tuttu ainoastaan yhdestä Tähtivaeltaja-lehdessä ilmestyneestä novellista, mutta kirjastonjohtaja-äitini on kuulemma vinkannut näitä Kukka Kaalisia joskus koululaisille. Tämä oli ihan hauska lukukokemus, hihittelin aika ajoin ääneen. Loppua kohden tämä oli aika koskettavakin. Aloin toivoa että minullakin olisi puhuva hevonen ystävänä.

 

Heidi Kalmari & Kati Kelola: Vastuullisen matkailijan käsikirja

Olen lähdössä vanhempieni kanssa Viroon, ja nostattelen tunnelmaa lukemalla mitä tahansa aiheeseen sopivaa kirjallisuutta mitä sattuu olemaan ulottuvillani. Tämä ei suurelta osin ole oikein minulle suunnattu, koska en harrasta kaukomatkailua, mutta eipä tämän lukemisesta haittaakaan ollut. Tämä muun muassa innosti tutustumaan kohdemaahan ja sen kulttuuriin monipuolisemmin jo ennen lähtöä. Oikeastaan kirjassa kerrotut asiat olisivat ihan hyödyllistä tietoa kaikille.

 

tiistai, 16. heinäkuu 2019

Terhi Rannela: Amsterdam, Anne F. ja minä

Luin tämän kirjan Kirjapöllön huhuiluja -blogin aloittamaan Matka nuorten kirjametrolla -lukuhaasteeseen.

image.jpg

Tämä kirja on vuodelta 2008, ja viime vuosikymmenen teininä tämä oli minulle hienoinen nostalgiatrippi. En tiedä miten hyvin tämä toimii nykyhetken teineille, mutta itselläni tuli palattua aikaan jolloin maailma  oli yksinkertaisempi ja pyöri enemmän oman navan ympärillä. Kokemus oli sekä kiusallinen että mukavan rentouttava.

Päähenkilö Kerttu lähtee rikkaan kirjailijaäitinsä kanssa syyslomaksi Amsterdamiin. Siellä seuraa muun muassa Anne Frankin salaisessa siivessä sekä punk-keikalla vierailun myötä sekä ymmärryksen että sosiaalisten ympyröiden kasvua. Päähenkilö oli välillä hyvin ärsyttävä, mutta niin olen itsekin tuossa iässä ollut. Kirja herätti halun päästä itsekin Amsterdamiin, minkä voinee nähdä negatiivisena puolena kun lentäminen tuhoaa maailman. Pääsisi sinne tosin näköjään junallakin.

Naisista tykkäävän naisena kirjan loppukäänne aiheutti lämpimiä tunteita sisimmässäni, tosin olin lukiessani Kaustisen kansanmusiikkifestivaaleilla odottamassa seuraavan keikan alkua pari olutta nauttineena, millä saattoi olla vaikutusta asiaan. Kirja olisi mieluiten voinut loppua kyseiseen kohtaukseen, loppu tuntui venytetyltä.

Edelliset pysäkit:

1. Jennifer E. Smith: Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea