maanantai, 30. joulukuu 2019

Matka nuorten kirjametrolla -lukuhaaste

Tämän haasteen aloitti Kirjapöllön huhuiluja.

image.jpg

Luin tähän haasteeseen kolme kirjaa:

Jennifer E. Smith: Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea

Terhi Rannela: Amsterdam, Anne F. ja minä

Hellevi Salminen: Hello, I love you

 

Huonoin näistä oli ehdottomasti tuo Tilastollinen todennäköisyys ja paras ehkä Hello, I love you. Olen siis täysin päinvastaista mieltä muiden Goodreads-käyttäjien kanssa, mutta en kyllä ensimmäistä enkä myöskään viimeistä kertaa. Aloitin myös Meredith Russon teosta Tyttösi sun, mutta se oli jotenkin liian raskas senhetkiseen mielentilaani (olin flunssassa ja jännitin Intian reissua) ja Yhdysvaltojen etelävaltiot ovat tapahtumapaikkoina jotain mistä minun on vaikea kiinnostua, ne vertautuvat mielessäni lähinnä supermarketin parkkipaikkaan joka on hautautunut hiekkamyrskyn alle. Anyway, kiitos Kirjapöllölle tästä haasteesta, tähän oli mukava osallistua.

maanantai, 30. joulukuu 2019

Välipäivien lukumaraton

Tämä kolmipäiväinen (27.-29.12) lukumaraton oli Lukevan peikon alulle panema.

Tämä on varmaan joku toisiksi käppäisimmin mennyt lukumaraton omalta osaltani tähän mennessä. Luin yhden kirjan loppuun ja kaksi novellia, wuhuu.

Siiri Enoranta: Tuhatkuolevan kirous

Tykkäsin tästä aika paljon. Voisin kuvitella että tälle tulisi jatkoa, lähinnä siksi että joidenkin kirjan teemojen käsittely tuntui jäävän vähän kesken, mutta muuten tämä kyllä toimi ihan tällaisena. Loppu jätti jotenkin haikeansuloisen fiiliksen, vaikkei se ollutkaan ihan sellainen kuin olisin toivonut.

Sain tällä kolmannen bingon Pohjoisessa lukuhaasteessa.

20191230_024004.jpg

Muut lukemani asiat olivat Charlotte Perkins Gilmanin Keltainen seinäpaperi ja Carmen Maria Machadon Aviomiehen tikki, molemmat novelleja. Keltaisessa seinäpaperissa, kuten moni varmaan tietääkin, nainen tuijottaa tapettia ja tulee hulluksi. Aviomiehen tikissä juuri synnyttäneen naisen emätin ommellaan kireämmäksi tämän ollessa tajuttomana, ja jotenkin tämä kai liittyy siihen että naisen pää on kiinni nauhan varassa. Tai sitten ei liity, tämähän on Kirjallisuutta ja olet vain tyhmä jos et tajuu. 

keskiviikko, 27. marraskuu 2019

Renée Nault: The Handmaid's Tale

Lainasin ja luin tämän sarjakuvan jotta voisin äänestää Goodreads Choice Awards -äänestyksessä jotakin, ja tämä ylitti odotukseni aika kirkkaasti. Olen katsonut Atwoodin romaaniin perustuvaa tv-sarjaa ehkä kolme jaksoa, en ole ylipäätään oikein mikään sarjojen katsoja. Tämä sarjakuva meni minulla jotenkin ihan eri tavalla ihon alle.

Tarina on varsinkin näin naisena pelottava ja ahdistava. Tätä lukiessa alkaa tuntea, että oma vapaus on pienestä kiinni, eikä nykyinen yhteiskunnallinen ilmapiiri ole kovin kaukana tarinan takaumissa kuvatusta. Taantumuksellisuus on vaarallinen ja väkivaltainen voima.

En ole alkuteosta lukenut enkä osaa tätä sarjakuvaa siihen verrata, mutta minulla pisti silmään, miten vähän ei-valkoisia hahmoja tässä oli tv-sarjaan verrattuna. Kaikki ovat oikeastaan nimettömiä taustahahmoja. Romaanin julkaisuajan peruja lienevät takaumien vahvat toisen aallon feminismin tunnelmat: pornoa vastustetaan ja lesbous nähdään jonkinlaisena poliittisena aseena miesten ylivaltaa vastaan. Ei ehkä mitään kaikkein raikkainta settiä, mutta muilta osin tarina ei ole kyllä vanhentunut yhtään.

torstai, 31. lokakuu 2019

Halloween-lukuhaaste 2019

halloween%20lukuhaaste%202019.jpg

Haastajana toimi tuttuun tapaan Niina.

Lähdin tähän haasteeseen intoa puhkuen mukaan, mutta en loppujen lopuksi saanut luettua kovin paljoa mitään aiheeseen sopivaa, varsinkin kun minulla on aika tiukka seula sen suhteen minkä lasken olevan aiheeseen liittyvää. Minulle halloweenia eivät edusta niinkään mitkään geneeriset kauhuhommat kuin luonto ja kansanperinne. Siispä osallistun tähän haasteeseen nyt vain kahdella kirjalla.

Tomi Rantala: Metsäläiset 

Taiteellisesti tasokasta strippisarjakuvaa metsän kivistä ja kannoista sun muusta. Tekstipuoli jättää vähän toivomisen varaa, muistaakseni tässä oli kielioppi- tai kirjoitusvirheitä tai ainakin jotain häiritseviä puhekielisyyksiä. Yksi sivu oli lisäksi tullut kahteen kertaan. Pidin kyllä tämän sarjakuvan rauhallisesta ja leppoisasta tunnelmasta, johon vähän synkeä visuaalinen tyyli toimi kontrastina.

Arin Murphy-Hiscock: Vihreä noita - Kattava opas yrttien, kukkien, eteeristen öljyjen ja muiden taikavoimien maailmaan

Ostin tämän kirjan viime vuonna Helsingin kirjamessuilta, koska olin vuosi sitten hirveän kiinnostunut kaikesta noitiin liittyvästä. En kyllä menisi suosittelemaan Vihreää noitaa muille kuin sellaisille, jotka ovat valmiit uskomaan joihinkin energioiden parantaviin voimiin. Oli tässä kyllä ihan mielenkiintoistakin asiaa yrteistä sun muusta, mutta humpuuki otti voimille. En tosin tiedä mitä minä tältä muka odotin, jotain oikeita loitsujako kenties? Noidat jääköön minun puolestani fiktioon, mutta ainakin tuo kansi on kivan näköinen.

D3QMEzKW4AEx4b6.jpg

maanantai, 21. lokakuu 2019

Saara Henriksson & Mia Myllymäki (toim.): Siipisulka - Tarinoita enkeleistä

EGINjXAWsAEuNds.jpg

 

Romattisessa enkelifiktiossa on sitä jotain. Itsekin nuorena kirjoitin jonkun tarinan, jossa oli seksikäs mustatukkainen enkelikorsto johon päähenkilö ihastui. Siitä ei tietenkään mitään hyvää seurannut, varsinkin kuin enkeliheebo oli enemmän ihastunut omaan siskoonsa. Hmm.

Enkelit ja heidän rakkauselämänsä ovat tosiaan aina jossain määrin kiehtoneet minua, ja tämä tyydytti yllättävän senlaatuisen viihteen tarpeen aika ihanteellisesti. Kirjaa ei ole juuri mainostettu kuten ei mainosteta mitään muitakaan kirjoja joiden kirjoittajat eivät ole o valmiiksi kuuluisia tai voittaneet jotain palkintoa, ja se on ilmestynyt vasta tänä vuonna, mutta satuin näkemään tämän jossain messuilla ja  kirjabloggaajatuttuni osasi myöhemmin kertoa kantea kuvailtuani, mikä kirja on kyseessä. Melkolailla sattumalta osasin siis etsiytyä tämän kirjan pariin, varsinkin kun en ensin edes löytänyt tätä kirjaston haulla.

Suosikkinovellini oli kaiketi Solina Riekkolan Enkelten osuus. Sen juoni, jossa enkeli auttaa yksinäistä naista viskitislaamolla, toi mieleeni iänikuisen suosikkikirjani eli Terry Pratchettin Viikatemiehen. Mietin, että olikohan Riekkola mahdollisesti saanut kyseisestä kirjasta vaikutteita. Viimeisen novellin, Anne Leinosen Neitsyen, maailma oli todella kiehtova, ja mietin onkohan hän julkaissut tai aikeissa julkaista jotain muutakin samaan maailmaan sijoittuvaa. O.E. Lönnbergin Pasuunojen vaiettua oli herttainen, mutta kärsi ikävästä ja naisvihamielisestä kliseestä, jossa kahden pojan romanssiin yrittää pistää kapuloita rattaisiin joku yksiulotteinen ja hirviömäisen pikkumainen suttura.

Siinä olivat kaikki kommenttini tältä erää. Pidin tästä sen verran, että voisin jopa ostaa tämän seuraavan kerran kun tämä tulee jossain tapahtumassa vastaan. Olen iloinen että tällaisia kirjoja julkaistaan, keep up the good work.