tiistai, 20. marraskuu 2018

K.A. Applegate: Määränpää tuntematon (Remnants, osa )

                                                       

                                                          536.jpg

                  

Tiedättehän sen kun jossain tarinassa luodaan ensin taitavasti tuntemattoman uhkaa, ja sitten jostain pölähtää joku nelipäinen örvelö tai mikä lie ja jännitys on tiessään? Tämä kirja on sellainen tapaus.

Selviytyjäjoukkomme herää 500 vuotta maapallon tuhoutumisen jälkeen oudosta maailmasta joka näyttää puoliksi maalaukselta ja puoliksi valokuvalta. Osa matkustajista on kuollut makuupaikkoihinsa erilaisilla mielenkiintoisilla tavoilla. Eloonjääneet alkavat nahistella siitä, kuka on joukon johtaja, ja varsinkin sarjakuvamainen pahispoika Yago lietsoo eripuraa. Kuten sanottua, tunnelma on vahva ja maailma kiehtova, ja Applegate kuvailee mainiosti body horror -henkisiä ällöyksiä ja niiden vaikutuksia ihmismieleen. Sitten ne pirun avaruusmöröt tulevat. Loppuvaiheessa onkin tarjoilla sellaista herkkua kuin että yksi hahmoista tipahtaa vahingossa avaruuteen (!) ja selviää tästä pidättelemällä hengitystään. Piru vie K.A., miksi sinun pitää olla niin epätasainen kirjoittaja? En taida jaksaa jatkaa tämän sarjan parissa ainakaan vähän aikaan.

(Eräässä kohdassa yksi hahmoista selittää toiselle, ettei nyt ole aika kirkua niin kuin jotkut tytöt, samalla kun hänen vieressään seisoo naispuolinen henkilö, elikkäs tyttö, joka ei kiru.)

tiistai, 6. marraskuu 2018

K.A. Applegate: Viimeinen avaruussukkula (Remnants, osa 1)

                                                       

                                                            535.jpg

                                                              Kuva: risingshadow.fi


Olen todennut jo aiemmin, että K.A. Applegate on taitava kirjoittaja, mutta hän tuntuu jotenkin alisuoriutuvan. Hänen maailman- ja tunnelmanluontinsa on mukaansatempaavaa ja koukuttavaa, ja välillä aiheet ovat nuortenkirjoihin yllättävänkin rankkoja. Hänellä on kuitenkin taipumus esitellä sarjojensa päähenkilöt yhden tai kahden asian tai luonteenpiirteen kautta, mikä saa heidät vaikuttamaan enemmän b-luokan elokuvahahmoilta kun oikeilta ihmisiltä. Tässä ensimmäisessä osassa erästäkin päähenkilöä määrittää ainoastaan se, että hän janoaa vaaraa. Hän on sellainen hahmo joka ei voi lakata soittamasta suutaan ja heittelemästä mitälie kuperkeikkoja vaikka maailmanloppu on ovella. Huoh. Toinen päähenkilöistä taas murtautuu ihastuksensa huoneeseen kuin joku Edward Cullen ja ilmeisesti hänestä olisi kuitenkin tarkoitus pitää. Hahmon puolustukseksi täytyy sanoa että teon motivaationa on typyn hengen pelastaminen, mutta ketään lukijaa tämän hädässä olevan neidon kohtalo tuskin kuitenkaan kiinnostaa, joten huoh taas.

Kirjassa tapahtuu kaikenlaisia idioottimaisuuksia joita näin aikuisena on haastavaa katsoa sormien läpi. Ensiksikin alkuasetelma: tappavan kokoinen asteroidi, vai mikähän kivenmurikka se olikaan, pääsee tutkijoiden huomaamatta niin lähelle Maata ettei sitä enää pysty tuhoamaan. Hupsista! Maailmanlopun pakokapseliin otetaan ilmeisesti pelkkiä amerikkalaisia. Avaruudessa pystyy puhumaan kaverin kanssa ilman radioyhteyttä jos painautuu tosi lähelle. Tätä ennen jo aiemmin mainittu murtoveikko-päähenkilö onnistuu avaamaan ihastuksensa huoneen ikkunan ulkoapäin. Nämä siis olivat asioita jotka pistivät silmään epäuskottavuudellaan, muuten suostuin hyväksymään kirjan tapahtumat melko lailla mukisematta. Kuten sanottua, Applegate on kaikesta huolimatta hyvä kirjoittaja, tai oikeastaan hänen hyvyytensä peittoaa hänen huonoutensa. Olen koukussa ja aloin jo lukea seuraavaa osaa.

maanantai, 29. lokakuu 2018

Marko Hautala, Anne Leinonen ja Mia Myllymäki (toim.): Tuoretta verta - Kauhukirjoittajan opas

Halloween%20haaste%202018.jpg

Minun ei ollut edes tarkoitus lainata juuri tätä kirjaa tai mitään erityisesti kauhuun liittyvää, halusin vain nopeasti jonkin kirjoitusoppaan ja tämä vaikutti hyllyssä olleista kirjoista sopivimmalta.

Kirjan tekstit ovat vaihtelevan tasoisia, jotkut ovat hyvinkin innostavia ja mukaansatempaavia, mutta ainakin Boris Hurtan muistelot menneiden vuosikymmenten kauhujulkaisuista Suomessa ovat on lähinnä tylsistyttävää luettavaa tällaiselle 90-luvulla syntyneelle jolla ei ole mitään kosketuspintaa aiheeseen. En tarkoita etteikö minua kiinnostaisi mikään ennen syntymääni tapahtunut, mutta Hurtan jaarittelu ei nyt vain herättänyt mielenkiintoani.

Toinen asia josta tässä kirjassa en perustanut oli kirjailijat valistamassa lukijaa siitä mitä "virheitä" ei kannata tehdä, ja sen jälkeen mainostamassa jotain omaa kirjaansa jossa kyseessä oleva asia on heidän mielestään hoidettu tosi mallikelpoisesti. (Ainoa kirjoittaja, jonka kohdalla tuo tuntui perustellulta eikä päälleliimaltulta mainostamiselta, oli Marko Hautala.) Esimerkiksi vampyyreistä ei eräänkin kirjoittajan mukaan oikein kannattaisi kirjoittaa mitään mikä muistuttaa jotakin aiemmin kirjoitettua, mutta jos itse haluaisin lukea vampyyreistä, haluaisin kyseisten verenimijöiden olevan jotenkin tunnistettavissa vampyyreiksi ennemmin kuin jotain sateenkaaria piereviä klovneja, tms. Toinen kirjoittaja määrittelee kliseen todella osuvasti: "Klisee viittaa toisiin fiktiivisiin tarinoihin, jolloin ongelmaksi muodostuu, ettei lukijassa herää samaistumisen tunnetta "näin minullekin on käynyt" tai "tuolta minustain on joskus tuntunut" vaan muistikuvat muodostuvat esimerkiksi elokuvista ja klassikkokirjoista." Toisaalta jos kauhu on liian spesifillä tavalla samaistuttavaa, se herättää enemmänkin ahdistusta pelon sijaan. Stephen King on monissa kirjoissaan saanut minut sellaisen "miellyttävän" pelon ja inhotuksen valtaan ilman että olen joutunut muistelemaan omia epämiellyttäviä kokemuksiani, mutta asia olisi tietysti toisin, jos olisin itse kokenut samanlaisia asioita. Lyhyesti sanottuna, kauhu on jännää ja viihdyttävää niin kauan kun se on jotenkin tunnistettavaa mutta ei tule "liian" lähelle. Tämän enempää sanottavaa tästä kirjasta tai aihepiiristä ylipäätään minun flunssaisista aivoistani ei nyt irtoa.

lauantai, 27. lokakuu 2018

Helsingin kirjamessut: päivä kolme

Tänään suuntasin ensimmäiseksi ruoka- ja viinimessuille, koska viinihammasta kolotti ja kellohan oli jo yli yksi iltapäivällä. Ihmisiä oli kuitenkin kamalasti ja jonot maistelulaseihin olivat pitkät, joten pötkin pakoon.

IMG_0846.jpg

Uusi yritys! Katseltuani tarpeeksi kauan kateellisena viinilasi kädessä kuljeskelevia hilpeitä ihmisiä päätin sittenkin liittyä jonon hännille. Yllättäen eräs eräs englantia puhuva naishenkilö kysyi, haluaisinko ottaa hänen lasinsa ja maksukorttinsa, koska hänen piti lähteä. Sehän sopi minulle.

IMG_0852.jpg

Tunnelma oli mukava.

Olin minä kirjamessuillakin. Näin tällaisen talitintin.

IMG_0848.jpg

Vuoden luontokuva 2018

IMG_0849.jpg

Paavo Väyrynenkin oli paikalla.

IMG_0847.jpg

Näin myös Punk in Finland -foorumillakin vaikuttaneen profeetta Jouko Pihon. Uskonnolliset toimijat olivat muutenkin messuilla runsaasti esillä, vaikka olin etukäteen kuullut päinvastaista.

Ainoa ohjelma jonka tänään kävin kuuntelemassa käsitteli moninaisia ääniä kirjallisuudessa. Puhumassa olivat Maija Haavisto, Taru Luojola ja O.E Lönnberg. Keskustelu oli kiinnostavaa ja yleisön penkit ihanan pehmeät.

IMG_0853.jpg

Minun ei ollut tarkoitus ostaa näiltä messuilta paljon kirjoja, mutta tänään ostin viisi. Luojolan teoksen, johon hän tietysti ystävällisesti kirjoitti omistuskirjoituksen, ostin pyörähullulle kaverilleni.

IMG_0854.jpg

Tänään oli kaiken kaikkiaan hauska päivä. Enää huominen jäljellä ja sitten tämäkin hupi on ohi.

perjantai, 26. lokakuu 2018

Helsingin kirjamessut: päivä kaksi

Tänään törmäsin Niinaan heti pressitilan naulakoilla, ja menimme ensimmäiseksi kuuntelemaan Näkymätön sukupuoli -kirjaan liittyvää ohjelmaa. Haastateltavana olivat jo eilen näkemäni Kimmo Lust ja Pii Anttonen. Keskustelu oli todella mielenkiintoista ja ravistelevaa, ja aplodeista päätellen muu yleisö oli samaa mieltä.

Seuraavaksi menimme katsomaan ohjelmaa nimeltä "Lukutaito - mielesi supervoima". Puhumassa olivat Paula Noronen, Magdaleena Hai ja Roope Lipasti. Tästä keskustelusta ei jäänyt itselleni mieleen paljoakaan, muuten kuin että miesten pitäisi lukea enemmän tai jotain ja Paula Noronen puhui taas peleistä.

Tänään kului paljon aikaa alennuslaareja kierrellessä. Ihmisiä oli runsaanlaisesti.

IMG_0840.jpg

IMG_0844.jpg

Joku tämmöinen ilmestys tuli nähtyä.

IMG_0841.jpg

Terhi Tarkiainen puhui kirjastaan Pure mua.

IMG_0842.jpg

Lukiolaiset haastattelivat Elina Rouhiaista tämän Aistienvartija-teoksesta. 

IMG_0843.jpg

Kun Niina ja tämän puoliso olivat messunsa messuilleet tältä päivältä, suunnittelin meneväni Hesburgeriin syömään. Yläkerrassa kuitenkin huomasin, että niin, täällähän oli nämä ruokamessutkin. Värejä, tuoksuja ja hulinaa riitti. Olin kuitenkin liian väsynyt tutustuakseni kyseiseen tapahtumaan kunnolla, ja juotuani pressitilassa kupin teetä päätin messujen olevan osaltani tältä päivältä ohi. Ehkä huomenna sitten.

Tänä päivänä messuilta lähti mukaan kolme Jysäys-sarjakuvalehteä vuodelta 2005.

IMG_0845.jpg