Sanottakoon tässä nyt ensin että en ole mikään kovin suuri koirien tai susien fani. Ei niissä sinänsä mitään vikaa ole, itsellänikin on koira jota rakastan, mutta erinäisten Koirien ja Susien Hartaiden Ihailijoiden vaikutuksen alaisena oleminen on aiheuttanut itsessäni jonkinasteisen vastareaktion kyseisiä eläimiä kohtaan.
Mutta sitten tästä kirjasta. Olin lukenut isoäitini kesämökillä juuri Oryxin ja Craken loppuun, ja kaipasin uutta luettavaa. Löysin tämän sitten yhden huoneen kirjahyllystä. Kyseinen yksilö oli tosin pehmeäkantinen eikä kovakantinen niin kuin ylläolevassa kuvassa, mutta kansi näytti kuitenkin samalta. Tämä on kyllä ihan ansaitusti klassikon asemassa. En muista koskaan lukeneeni kirjaa jossa olisi kuvattu luontoa ja luonnossa liikkumista näin ihanalla ja jännittävällä tavalla, siten että olin samalla kuitenkin tyytyväinen ettei minun itseni tarvitse kokea tätä kaikkea. Pää"henkilö" on Buck-niminen, suurikokoinen sekarotuinen koira, joka varastetaan ja myydään Alaskaan vetämään postirekeä sun muita kuormia. Mietin ensin, miksi tähän tarkoitukseen käytettiin nimenomaan koiria, mutta Amerikassa ei kai ollut tuohon aikaan mitään parempiakaan vetojuhtia. Olen lukenut jostain muualtakin, että valjakkokoirat oikeastikin nauttisivat työstään. Lienee mahdollista.
Buck on kaikin puolin hieno koira. Tätä hahmot ja kertoja toistelevat alusta lähtien, ettei se vain pääsisi unohtumaan. Buck taistelee, vetää rekeä lähes väsymättömästi, tappaa, omaa tarkat aistit jne. vaikka oli alunperin vain rikkaan miehen lemmikkikoira. Lisäksi se alkaa tehdä jonkinlaisia astraalimatkoja niihin aikoihin, kun ihminen suden kesytti. Buckin omistajat vaihtuvat, joka rahan vuoksi tai siksi koska aiemmat kuolevat, ja lopulta se on omillaan. Viimeistä lukua luinkin lähes tippa linssissä. Kirjaa lukiessa mieleeni tulivat jatkuvasti ainakin Roope-sedän Klondiken-nuoruuteen sijoittuvat Aku Ankka-sarjikset sekä Hopeanuoli -animaatio, joskin pidin tästä ainakin jälkeenmainittua enemmän. Suosittelen tätä kirjaa varauksetta kaikille joita vähänkin kiinnostaa. Sellaiset joita ei kiinnosta, voivat jatkaa mopoilla kruisailua ja energiajuomien juomista ihan tavalliseen tapaansa.