Minulla menee nykyään kirjojen lukemisessa kuukausia, tämän luin muutamassa päivässä. Tosin nuorempana olisin lukenut tämän ehkä tunnissa mutta minulla on nykyään tapana lukea keskittyneesti ja antaumuksella. No niin. Tämä kirja kertoo niinkin omaperäisestä aiheesta kuin eri stereotyyppejä edustavista nuorista jotka joutuvat vahingossa toiseen maailmaan. Tässä ihmemaassa, Everworldissa, asiat kuten fysiikan lait eivät päde, paitsi että useimmissa tapauksissa pätevät. Everworldin loivat myyttiset jumalat, joille ei ilmeisesti joku toinen planeetta riittänyt vaan jotka päättivät luoda kokonaisen uuden universumin. Sillä aikaa kun nuoret viettävät aikaa viikinkien, jumalten ja avaruusolioiden kansoittamalla satumaapallolla, he käyvät myös koulua ja elävät tavallista elämäänsä "oikeassa" Maassa, mielet ilmeisesti jonkinlaisessa autopilottitilassa. Erikoinen ratkaisu, olen tottunut enemmän sentyyppiseen maailmojenväliseen teleporttailuun kun esimerkiksi Stravaganza-sarjassa. Jäi mietityttämään, että mitäköhän tapahtuu jos joku päähenkilöistä kuolee jommassakummassa maailmassa. Aihetta varmaan käsitellään jossakin sarjan seuraavista osista, joita on paljon.

Applegate on parempi kirjoittamaan kuin millainen ennakkokäsitys minulla oli. Animorphs-sarja on vaikuttanut pelkästään typerältä ja Remnants ahdistavalta ja epämiellyttävältä. Jos Applegate kirjoittaisi aikuisten kirjan (en tiedä, onko hän kirjoittanut sellaista), se voisi olla oikein hyvä. Tässä kirjassa oli nimittäin hetkittäin todella hyvä tunnelma ja asioiden kuvailu oli mielenkiintoista. Päähenkilöt vain tuntuvat perin laskelmoiduilta jokaiselle teinille joku samaistumisen kohde -paperinukeilta. Itse löysin heistä kaikista jotain samaa kuin itsessäni, ihmisethän eivät oikeasti rakennu vain jonkun tietyn luonteenpiirteen varaan. En tiedä, tulenko jatkamaan enää tämän sarjan parissa, kun tuota lukemista on muutenkin vähän liiankin kanssa. En pidä tätä kuitenkaan poissuljettuna mahdollisuutena. Voisin vielä huomauttaa tähän loppuun, että kirjassa esiintyvät Lokit, Thorit vasaroineen ja Asgårdit toivat jatkuvasti mieleen nämä viime vuosien Marvel-elokuvat, ja koko juttu muuten muistutti hieman niitä Aku Ankassa joskus kymmenen vuotta sitten ilmestyneitä stooreja joissa Aku ja Mikki ratsastivat yksisarvisella ja jotain sellaista.