Luen harvoin dekkareita. Ne ovat jotenkin mauttomia. Ne ovat ajantappoa, niinkuin tosi-tv tai porno. Meno saattaa olla hetkittäin jännittävääkin, mutta ei siitä mitään sen suurempaa jää käteen (öhhöh). Luin tätä kirjaa suunnilleen ensimmäiset sata sivua ajatuksen kanssa, huolellisesti eli omassa tapauksessani hitaasti. Sitten jotenkin turhauduin ja halusin vain nopeasti saada selville mitä lopussa tapahtuisi, ja luin loput kirjasta pikavauhtia antaen itselleni luvan hyppiä epäkiinnostavampien kohtien yli silläkin uhalla, että niissä tapahtuisi tai paljastuisi jotain loppuratkaisun kannalta olennaista. Käytännössä siis valvoin parina yönä jonnekin neljään asti Käen kutsua lukien, hyvin viihtyen mutta silti pitämättä lukemastani juurikaan.

Kirja sijoittuu Lontooseen, tuohon eurooppalaiseen suurkaupunkiin jossa ei ole mielestäni mitään erityisen kiintoisaa ja jossa olen itsekin käynyt. Päähenkilö on karvainen sotaveteraani Cormoran Strike joka pyörittää etsivätoimistoa. Hän saa toimeksiannon parvekkeelta mystisissä olosuhteissa pudonneen huippumallin isoltaveljeltä. Strike uskoo aluksi mallin tehneen itsemurhan, mutta tutkittuaan tapausta tarkemmin hänen mielensä pikkuhiljaa muuttuu.

Malli on nimeltään Lula Landry. Mielestäni tuo nimi kuulostaa joltain pyykinpesuaineelta, ja monet muutkin hahmot (päähenkilöä myöten) on nimetty aika erikoisesti. Harry Pottereissa, joiden kirjoittaja J.K. Rowling on tunnetusti vastuussa tästäkin teoksesta, oli niin ikään paljon outoja nimiä omaavia hahmoja, mutta "jästimaailmaan" sijoittuvassa tarinassa tällainen on vaikeammin sulatettavissa. Jatkaakseni Lulasta, hänen kuolemansa on tässä maailmassa aiheuttanut valtavan kohun ja loputtoman jankkauksen mediassa ja internetissä. Mistä lähtien mallit ovat olleen noin huomionarvoisia mediapersoonia? Kaikki mallit jotka itse tunnen nimeltä ovat yhden käden sormella laskettavissa, ja niitä joiden nimen osaan yhdistää kasvoihin on korkeintaan kaksi. Kai Lula oli sitten vain niin käsittämättömän valovoimainen persoona että hänen kuolemansa sai koko Britannian ja ehkä muutkin maat sekaisin.

Päähenkilö Cormoran Strike on mies paikallaan hänen yrittäessään selvittää kuka murhasi mallin, mutta hänen yksityiselämänsä puimisen koin toivottoman tylsänä. Monestikohan hänen mainitaan pistävän tupakaksi ja kärsivän jalkasäryistä, erikseen tai yhtä aikaa? Vaikka itsekin poltan tupakkaa, tai ehkä juuri siksi, koin sen, että kirjassa sauhuteltiin useiden hahmojen toimesta enemmän kuin Aki Kaurismäen elokuvissa, melko vastenmielisenä. Kuitenkin Rowling muistaa varoitella kannabiksen olevan pahasta, kuten myös talonvaltauksen ja rivien välistä luettuna myös kasvissyönnin. Yksi kirjan keskeisistä hahmoista on Striken uusi sihteeri Robin, jota mies vahingossa kourii rintamuksesta jo heidän ensimmäisessä yhteisessä kohtauksessaan. Robin on hyväsydäminen ja älykäs nainen, pidin hänestä enemmän kuin Strikesta. Hänen elämänsä on mukavan rauhallista ja draamasta vapaata muihin hahmoihin verrattuna, mutta hän on kiinnostunut Striken tutkimuksista ja on niissä välillä suureksikin avuksi. Jos kyseessä olisi lasten tai nuorten kirja, häntä voisi kutsua "tervehenkiseksi roolimalliksi" tai joksikin.

Voisin sanoa pari sanaa loppuratkaisusta. En olisi mitenkään arvannut sitä ennalta (lukijan ajatuksia ohjaillaan hämäävästi toiseen suuntaan vähän ennen paljastusta) ja se on hyvin kyyninen. Se sai minut vähän huonolle tuulelle ja tunsin itseni petetyksi. Mietin miksi Rowling on edes halunnut kirjoittaa koko kirjan. Huvikseen? Rahan takia? Saarnatakseen julkisuuden huonoista puolista ja pinnallisen viihdekulttuurin mädättävästä vaikutuksesta ihmiskuntaan tms, vaikka ne eivät lopulta olekaan syynä juuri mihinkään ikäviin asioihin joita kirjassa tapahtuu? Ken tietää. (Ja Barbie ei kerro, rääh.)

Yksi asia joka minua kirjassa kuitenkin ällistytti ylitse muiden, ei liity sen sisältöön vaan kanteen. Luulin että siinä on mies ja nainen syleilemässä toisiaan kadulla, ja mietin että mihin noin romanttinen kansikuva on perustuvinaan. Kun katsoin tarkemmin, totuus iski tajuntaani. Siinähän joku karpaasi kävelee selkä kyyryssä, epäilemättä Cormoran Strike. Tämä siis tapahtui vasta kun olin lukenut kirjan jo melkein kokonaan.

Olisi hauskaa jos Rowling kirjoittaisi kirjan joka sijoittuisi hänen kotimaahansa Skotlantiin. (Netistä olen kyllä lukenut Tylypahkan olevan Skotlannissa, mutta kirjoissa sitä ei mainita.) Row tuntuu kuitenkin olevan jotenkin innoissaan Englannista ja etenkin Lontoosta, joka on "puoliksi ihminen, puoliksi kone" (mitä helvettiä?)