On siinä sarjakuvalla nimi. En tiedä pitäisikö odysseia kirjoittaa tässä tapauksessa pienellä vai isolla alkukirjaimella. Mutta tässä siis Giuseppe Bergman -niminen henkilö ajelehtii meressä, kunnes hänet pelastetaan veneeseen, jonka kyydissä on ennestään professori joka esittäytyy uudeksi Odysseukseksi, vähäpukeinen ja -sanainen nainen jolla on päällään strap-on ja kapteeni, joka viettää merkittävän osan sarjakuvasta alasti. Sitten tapahtuu kaikkea jännää ja dudududuu. Yksi hahmoista on hai, jonka pohdinnat saivat minut lähestulkoon liikuttumaan:

"Kaikki, ihan kaikki, päätyy lopulta minun mahaani... Sillä aina on kova nälkä, aina täytyy uida. Uida ja etsiä. Aina täytyy etsiä ja aina täytyy uida."

Sain lähes kyyneleet silmääni tuota kirjoittaessani, kun taustalla soi elokuvan Birdy soundtrack. Suosikkileffani jonka musat ovat suosikkilaulajani Peter Gabrielin käsialaa.

Minulla on joku käsifetissi. Tässä sarjiksessa oli kauniita ja sanoisinko kiihoittavia käsiä jo kannessakin. Piirrosjälki oli muutenkin miellyttävää ihmisruumiiden ja vaatteiden ynnä muun osalta. Tämmöinen humoristinen täysin itsetarkoituksellinen alastomuus ja absurdius on hauskaa, ainakin nyt tässä tapauksessa. Viimeisen sivun lässytykset tosin vähän latistivat tunnelmaa, mutta enpä näe asiassa syytä mihinkään nörttiraivoon.