Olin tässä äsken puulla päähän lyöty kun tarkistin googlettamalla kirjailijan nimen oikeinkirjoituksen ja sain huomata että Khaled Hosseini on mies. Toisaalta, miksei olisi tai en tiedä. Ihan sama. Tämän teoksen kuuntelin äänikirjana. Lukijana oli Antti Pääkkönen, eli tämä tyyppi joka ääninäyttelee Mikki Hiirtä ja tämmöisiä. Oli eräänlainen kokemus kuunnella hänen puhuvan rinnoista ja yhdynnästä. Hän luki kirjaa melko tasaisen lattealla äänellä, mikä ei tosin liikaa haitannut kun sisältö oli näinkin viihdyttävää. Yksi kohta melkein muistutti sitä hommaa Veljeni Leijonamielestä, kun Korppu etsii "isoisäänsä" kyttien hengittäessä niskaan, mutta realistisempana eli sellaisena että kaikki menee puihin heti alkuunsa. 

Kaksi asiaa joista nautin erityisesti ovat ajoittainen todella musta huumori ja romantiikka. Kirjassa on kuvailtu hienosti sitä tunnetta kun tajuaa, että tämä on käänteentekevä huikea tapahtuma elämässäni, mutta siitä ei kuitenkaan  jälkeenpäin muista juuri mitään yksityiskohtia ja ne pitää melkein keksiä jälkikäteen päässään. Vähän surullista mutta mikä nyt ei ole.