Jotkut vanhat kirjat saavat ihmettelemään miten tämmöistä on voitu julkaista vuonna se ja se. Nämäkin stoorit tässä kirjassa on julkaistu venäjäksi jo vuosina 1904 ja 1906, siis silloin kun joku Rasputin vielä eli, ja näissä esiintyy mm. "vahva naishahmo" jolla on oma yritys ja joka lisäksi vehtaa useamman miehen kanssa ilman että asiaa kummemmin moralisoidaan, 13-vuotias tyttö jota aikuiset miehet ahdistelevat, jolla "outo lempeän-irstas hymy" ja jonka paras kaveri on prostituoitu, ensimmäisen tarinan päähenkilö ei vaikuta mitenkään100 % heterolta jne. Tosin, eräs tyyppi sanoi minulle tässä joku aika sitten että kaikki vanhanaikainen meininki tuntuu nykyajan perspektiivistä homomaiselta. Olisikohan näin. Maailmassa on kuitenkaan tuskin ollut koskaan sellaista aikaa ettei sama(kin) sukupuoli olisi joitakuita kiinnostanut.

Kirjan nimestä huolimatta siinä on vain kaksi tarinaa, Kadulta ja Elämän virta. Ensinmainitussa päähenkilö jaarittelee baarissa jollekin nimettömäksi ja kasvottomaksi jäävälle tyypille omaa elämäntarinaansa. Vaiheita on riittänyt kuin Ville Haapasalolla niiden Kauko Röyhkän kirjailemien "et kyllä usko tätäkään hehheh"-kirjojen perusteella, paitsi ettei Ville ole tietääkseni koskaan ollut mikään epämiellyttävähkö antisemiitti laitapuolenkulkija. Päähenkilö, nimeltään Andrei, hyväksikäyttää naisia silloin kun naiset eivät hyväksikäytä häntä ja hankkii lisätienestejä huijaamalla niitäkin ihmisiä joista pitää. Kuitenkin hänessä on jotain alustavasti sympaattista. Hän tajuaa itse olevansa täysi persereikä. Itsekin välillä teen juttuja, joita pidän typeränä jo tekohetkellä.

Elämän virta on vähän erikoisempi. Tuntuu ettei sitä voi kuvailla ilman että paljastaa kaiken mitä siinä tapahtuu, ja siinä ei jotenkin tuntuisi olevan järkeä. Asioita tapahtuu, välillä syödään ja tunnelma on viihtyisä, vaikka joku siinä samalla saattaakin heittää lusikan nurkkaan omakätisesti jossain toisessa huoneessa.

Venäläinen kirjallisuus ja ylipäätään meininki, miten sen nyt sanoisi, kolisee. Lähden näillä näkymin onneksi taas vapun aikoihin käymään Pietarissa. Saa jotenkin perspektiiviä asioihin, tällä tavalla kuluneesti sanottuna.