On vähän harmi ettei valtaväestö tunne One Piecen suomennetusta versiosta tuttua "kuis varvastaa?" -tervehdystä. Käytän sitä silti toisinaan, koska se on mielestäni niin vekkuli taka kysyä kuulumisia. Viimeisessä Incalissa käytetään mm. seuraavanlaisia voimasanoja kuin "paleokristus" ja "voi biovittu". Mitenköhän kanssaihmiseni reagoivat, jos sisällytän nuokin ilmaisut kielenkäyttööni? Olisikohan mahdollista että sarjakuvista omaksumiani ilmaisuja käyttämällä voisin tartuttaa ne joidenkin muidenkin ihmisten puheeseen? Sillon voisin sanoa saavuttaneeni elämässäni jotain. Tässä teoksessa vaikuttaa mm. karsea sähkövampyyri joka näyttää jättimäiseltä mustekalalta tai hämähäkiltä, arkkienkeleitä jotka muistuttavat meduusoita tai jotain vastaavia, mies joka muuttuu hiljakseen krokotiiliksi ilman varsinaista selitystä, ja eräänä tapahtumapaikkana on teknosieni.

Sarjassa on aiemmin ilmestynyt pari kolme osaa, joista olen lukenut ne kaksi jotka on suomennettu. Ensimmäisenä ilmestynyt osa on kai jonkinlainen sarjakuvaklassikko, vaikka harva siitä on kuullutkaan. Minulla oli kyllä yhdessä vaiheessa koulukaveri joka oli lukenut sen mutta sitten meille tuli jotain eripuraa ja vaihdoin kyllä kouluakin, juuh. Olin ensin iloisesti siinä uskossa että aiempien osien tärkeät hahmot tapaisivat kaikki tässä viimeisessä osassa, mutta pyh ja pah. Tyyppi, joka siinä ekassa kirjassa halusi sammuttaa kaikki maailmankaikkeuden tähdet ja täten ilmeisesti kuolla itsekin, ja jonka pään yläpuolella leijuu musta muna ja leuassa on kiinni jotain joka näyttää mustalta dildolta, mätänee tässä kirjassa presidentin myrkkyhöngän seurauksena mutta herää kai kuolleista ja auttaa sankareita maailman pelastamisessa. Presidentti yrittää muuttaa kaikki maailmankaikkeuden orgaaniset olennot roboteiksi, koska hän on paha.

Tässä vaiheessa voisin taas vähän hölistä omiani. Suhtautumistani tuohon häijyyn robottijuoneen korruptoi uni jonka olin nähnyt vähän aikaisemmin. Siinä oli robottilapsia, joita kiltti setä muutti koko ajan vähän ihmismäisemmiksi ihonsiirroilla sun muilla. Robotit korjailivat itsekin toisiaan ja lisäksi rakensivat uusia robotteja. He tunsivat olevansa ihmisiä, ja olivat onnellisia kun esim. kaupassa he menivät kassalla ihmisistä. Tuntui kuin uneni olisi ollut vertauskuva vähemmistöjen kohtelusta. Olisivatpa kaikki unet tuollaisia, tai ainakin vähän useammat. Joka tapauksessa, tämä sai kyseenalaistamaan ajatuksen siitä että ihminen tai muu orgaaninen otus on aina parempi kuin robotti. Ihmiset joutuvat syömään ja paskomaan. Tosin syöminen oli sarjakuvassa yksi asia jota roboteiksi muutetut ihmiset jäivät kaipaamaan.

Tarinaan kuuluu naishahmo nimeltä Luz. Hän on päähenkilön kiinnostuksen kohde. Sarjassa on esiintynyt toinenkin sellainen, mutta hän ei jostain syystä esiinny tässä osassa, hänelle ei kai keksitty mitään käyttöä. Hänet on hahmona ilmeisesti jotenkin "sulautettu" Luziin, koska molemmat ovat aika samannäköisiä ja molemmat ratsastavat rotalla yläosattomissa. Tiedätte varmaan, kun sankareiden ja sankarittarien tapellessa heidän vaatteensa joskus repeävät niin, että ainoastaan tissit ja sukukalleudet jäävät juuri ja juuri piiloon, ja naishahmojen puvuissa asia on noin jo alun perinkin? Luzin tapauksessa ne repeävät ihan kursailematta rintojen kohdalta. Mikäpäs siinä. Näkyy tässä sarjakuvassa peniksiäkin jos niistä sattuu joku pitämään.

Kuvitus eli taide on yksityiskohtaista ja aika ihanaa. Jaksaisinpa itsekin piirtää sarjakuvia.