1098423_656222444406749_1994539212_n.jpg

Tuo kuva on otettu Skotlannissa kesällä 2013. Tylypahka on Skotlannissa. Ihana maa.

Taisi olla neljäs kerta kun luin tämän kirjan. Koskaan ennen en ole blogannut kirjasta jonka olisin lukenut useammin kuin yhdesti. Kirjoitin kirjan loppuun luettuani ylös päällimmäisenä mieleen jääneitä asioita ja ne olivat "tunnelmallinen alku, kärppävoileivät ja Hagridin ja Norbertin kaunis suhde". Tosiaan, kirjan alkuosa, jolloin ei vielä olla Tylypahkassa, oli mielestäni sen paras osuus. (Kuitenkaan en jostain syystä pitänyt saman kirjoittajan Käen kutsusta jossa ei taiota lainkaan.) Pottereissa ja muissa Rowlingin kirjoissa syödään ihan helvetisti. Varsinkin makkaraa tungetaan usein suuhun. (Blogini kirjoitusasu alkaa muistuttaa Timo Soinin plokin irvikuvaa.) Minussa heräsi halu valmistaa kotitekoista toffeeta. Harryn ja Dracon vihamielinen suhde tuntui jotenkin keinotekoiselta. Minulla on paljon kokemusta turhanpäiväisestä välien poikki vetämisestä pienten näkemyserojen takia, ja sen takia tuntui melko primitiiviseltä etteivät H ja D muka voineet edes elää muodollisessa sovussa keskenään. Toisaalta lapset ovat lapsia. Ehkä ensimmäisen kerran koskaan pidin jonkin verran Dracosta. Hänen sanavalmiudessaan ja hienostelevassa elitistisyydessään on jotain viehättävää vaikka hän heikompiaan piinaava hirviöpenikka onkin.

En tiedä luenko seuraavia osia aivan lähiaikoina. Intressini ovat vähän toisaalla. Nyt, varttia vaille kahdeksalta aamulla, voisin pikku hiljaa paneutua yöpuulle.