IMG_0729.jpg

Tuo kuva hypnotisoi mut. Mutta siis, näin ensin voisin hehkuttaa, että tässä sarjassa on ihan loistavia hahmoja. Kaikissa on jotain omanlaistaan charmia, tai ei ehkä kaikissa, mutta hyvin monissa kuitenkin. Esimerkiksi Lucius Malfoy, älyttömän cool tyyppi. Samoin Kalkaros ja vaikka kuka. Hagridinkin mainitaan kouluaikoina karanneen metsään painimaan peikkojen kanssa, jumalauta. Viihdyttävin tapaus tässä kirjassa on kuitenkin Gilderoy Lockhart. Mahtavaa. Hänen pisteensä tosin hieman laskevat kirjan loppua kohden, mutta eivät Harry ja Ron paljon sen parempia ole potkiskellessaan opettajaansa nilkkaan ja tämmöistä. En muuten osaa olla kuvittelematta Ronia Rupert Grintin näköisenä.

Haluaisin Tylypahkan pitoihin. Tarjoilut tosin olisivat ehkä itselleni turhan eläinproteiinipainotteisia. Voisin sanoa että Salaisuuksien kammio on mielestäni parempi (tai ainakin mielenkiintoisempi) mysteeritarina kuin Käen kutsu. Olin unohtanut yhden käänteen, ja kun nyt hoksasin sen etukäteen, luulin olevani kovinkin fiksu, vaikkei sen arvaamiseen tarvinnut kuin muistaa mitä kirjassa oli aiemmin tapahtunut. Harryn lopputappelu käärmeen kanssa tuntui nyt vähän köpöiseltä mutta muuten tämä oli kokonaisuutena jopa parempi kuin muistin. Nauroin jatkuvasti ääneen. Jostain syystä olen merkinnyt lapulla kohdan, jossa Harry on sairaalasiivessä luukadosta kärsivänä ja hänen mennessään sänkyyn "käsivarsi läpsyi tyhjän panttina". (Oikein kuulen tuon kuvaillun äänen päässäni.) Lapsena en ollut millänsäkään tuollaisesta skenaariosta, siis että käsivarresta häviää luut ja uudet pitää kasvattaa tilalle, mutta nyt tuo tuntui suunnilleen yhtä häiritsevältä kuin Alastomassa lounaassa ne hyypiöt joilla valuu spermaa päästä. Olen merkinnyt myös seuraavanlaisen kohdan: "Hagrid hyöri ja hääri ja keitti heille teetä. Hänen metsästyskoiransa Tora kuolasi Harryn päälle." Jotenkin tuontyyppinen teksti vain miellyttää. Jotkut fanifiktion kirjoittajatkin ovat tavoittaneet tuon tyylin kohtuullisen hyvin. Ei sillä että paljoa lukisin fanifiktiota, eihän sitä ehtisi mitään muuta tehdä jos päivät kaiket vain kykkisi lukemassa jotain Voro/Norriskaa. Jos et tajunnut mitä tuo äskeinen lause tarkoitti, hyvä niin.

Seuraavana on vuorossa omani ja monien muiden suosikki Azkabanin vanki, hiphei. Pelkään tosin että noin 5-7 lukukertaa ovat jo hieman kuluttaneet sen tenhoa, kolme ensimmäistä kertaa olivat vielä todella päräyttäviä, varsinkin kun ensimmäiseen kertaan liittyi sellainen aspekti että äiti oli suorastaan kehottanut minua olemaan lukematta enää Pottereita koska epäili niiden huonontavan käytöstäni. Jooh. Kuitenkin, kun tässä Salaisuuksien kammion lopussa Dumbledore tuumii, että on aika etsiä uusi pimeyden voimilta suojautumisen opettaja, minua suorastaan hykerrytti sellaisella lapsellisella tavalla.