Kyllä meillä oli hauskaa tänään lukupiirissä lytätessämme tämän teoksen yhteistuumin. Sosiaalista kanssakäymistä parhaimmillaan. Antaisin Tähtisumulle kuitenkin sen verran tunnustusta, että sitä oli hauska lukea eilen illalla baarissa virvokkeiden kera referoiden hassuimpia kohtia kaverille. Sain kirjan hyppysiini vasta toissapäivänä mutta ehdin hyvin lukea sen määräaikaan mennessä, vaikka yleensä olen hidas. Tähtisumussa ei ole mitään erityisen mieleenpainuvaa, luin tämän ensimmäisen kerran jo joskus yläasteella eikä mieleeni ollut jäänyt juuri muuta kuin eräs ulostamiseen liittyvä kohtaus. Kirjaan perustuva elokuva vaikuttaa ihme kyllä alkuteosta huomattavasti paremmalta. Eräällä lukupiiriläisellä oli kirjasta mukanaan kuvitettu laitos, jonka useissa kuvissa sekä kannessa näytti epäilyttävästi siltä kuin päähenkilö Tristranilla ei olisi housuja jalassa. Kuulemma Tuulen laakson Nausicaä -elokuvan nimihenkilön vaatetus herätti vastaavanlaisia pähkäilyjä, pitääpä katsoa sekin leffa.

En keksi tästä kirjasta oikeastaan paljoakaan sanottavaa. Tuntui vähän kuin lukisi jotain Punk in Finland -foorumin jatkokertomusta, ihan hauskaa ja nokkelaa mutta unohtuu saman tien. Tosin, kun perusideana on se että tähdet ovat tosiasiassa taivaalla killuvia ihmisiä niin on ehkä hyväkin ettei tästä ole ryhdytty kyhäämään mitään massiivista eeposta.