IMG_0740.jpg

Mitähän kummaa oikein sanoisin tästä kirjasta. Ainakaan, jos tämä ei olisi kuulunut lukupiirin ohjelmistoon, en olisi tähän varmaan tullut edes tutustuneeksi. Tässä ei ole oikein tarinaa eikä kliimaksia eikä mitään. Asioista kerrotaan jotain ja sitten ne huitaistaan sivuun. Kyllä tätä silti oli mukava lukea erinäisissä paikallisissa kuppiloissa. Etenkin oikeudenkäyntiä käsittelevä kohtaus oli hyvä ja jännittävä, niin kuin sellaiset tuppaavat kirjoissa yleensäkin olemaan. (En tosin osaa mainita nimeltä muita kirjoja joissa on jännä oikeudenkäyntikohtaus kuin tämä ja Kurjat, mutta melko varmasti sellaisia on muutama muukin.) Juuri tuon nimeomaisen kohtauksen jälkeen meininki vain jotenkin lässähtää loppukirjan ajaksi. Päähenkilö kekkaloi lopussa vielä koulun juhlasalissa sianlihaksi pukeutuneena, mistä tuli vähemmän yllättävästi mieleen semmoinen leffa kuin Rakkautta vain ja sen seimikuvaelma hummereineen. Katsoin muuten tänään telkkarista Nannya ja siinä perheen poika sanoi että hänen pitää lukea KSS, ja Fran sitten mesoaa että sen saa leffana videovuokraamosta, tai jotain sellaista. Nykyään aika on ajamassa ohi sekä Nannysta että videovuokraamoista mutta tätä kirjaa edelleen luetaan, siitä tykätään ja hiljattainhan ilmestyi se joku jatko-osakin. Vähän yli viikko sitten eräs norjalainen huomasi minun lukevan tätä ja julisti tämän olevan hänen lempikirjansa. Itse en oikein tiedä mitä mieltä olisin. Ainakin perheemme koira tuntui tykkäävän päänalusena.