IMG_0737.jpg

Terry Prachett oli upea ihminen. Tässäkin kirjassa velhot pelaavat biljardia. Biljardipöytä on täynnä rojua, mutta niitä ei jakseta siirtää pois, vaan sen sijaan pöytään on viritelty jokin järkyttävästi energiaa vievä rinnakkaistodellisuussysteemi joka saa pallot menemään esineiden läpi. Jotenkin tuo kuvastaa ihmisten meininkejä tällä Telluksella.

Aloin lukiessa nähdä nykyajan supernopeat viestintäsysteemit jotenkin ihan uusin silmin. Tässä kirjassa nimittäin se on huipputeknologiaa jos viesti ehtii toiseen kaupunkiin tunnissa. Etanaposti näyttäytyy tuohonkin verrattuna hitaana ja vanhanaikaisena. Silti meidänkin maailmassamme lähetetään vielä nykyaikana läjittäin kartonkisia joulukortteja joka vuosi. (Vähän turha perinne mielestäni, mutta niitä on ainakin mukava askarrella.) Ihmiset taitavat kaivata jotain pysyvää ja sössöti lää.

Tämä oli oikeastaan vasta toinen Kiekkomaailma-kirja jonka luin, mutta olen rakastunut tähän maailmaan. Vaikka nämä kirjat eivät ehkä itsenäisinä teoksina ole kovin maailmaamullistavia niin minusta on ihanaa että ne tapahtuvat kaikki samassa jatkumossa ja niissä on samoja hahmoja. Kuulostaa ehkä typerältä mutta näin se on. Näkymätön yliopisto, velhot, Vetinari. Iih. Tarvitseeko mainitakaan että tämä on erittäin hauska kirja. Päähenkilö Tahmee on sellainen tyyppi johon en luottaisi mutta johon olisin luultavasti jossakin määrin ihastunut, jos eläisimme samassa todellisuudessa ja tuntisimme toisemme. Sellaista ihmistyyppiä josta pitää mutta jota ei arvosta. Onhan noita. Kirjassakin on naishahmo nimeltä Anna Pusu Sydänkäpynen, joka laukoo Tahmeelle sarkastisia kommentteja, puhaltaa tupakansavua tämän naamalle ja mulkoilee tätä nyrpeästi mutta samalla tuntuu haluavan kiskoa tältä housut jalasta. Posti kulkee:sta on tehty jonkinlainen leffakin, joka vaikuttaa aavistuksen kälyiseltä mutta voisi olla ihan viihdyttävä.