kurjat.jpg

En muista olenko sanonut nain jo aiemmin mutta klassikkoromaanit tuppaavat olemaan ihan oikeasti hyvia. Tamakin lukemani opus joka kuvassa nakyy oli vasta ensimmainen puolisko Kurjista; rakastin jo tatakin ja meininki luultavasti vain paranee seuraavassa osassa. Talla kirjalla, siita tehdylla lavamusikaalilla ja pari vuotta vanhalla mm. Hugh Jackmanin tahdittamalla Hollywood-leffalla on ansaitusti oma fanikantansa netissa (siina voisi olla 1800-luvulla elaneella Victor Hugolla ihmettelemista), ja taman johdosta aika mukavia meemejakin on syntynyt.

waterloo.jpg

Joudun hapeakseni sanomaan etten jaksanut lukea tuota kyseista lukua kokonaan, mutten ilmeisestikaan ole ainoa.

Kurjat on jotenkin ihan uskomattoman taynna tunnetta, aitymatta lassyksi kuin ehka jotain kaksi kertaa. Taman uskoisin olevan merkittavin syy sen suosioon. 

cosette.jpg

Katsokaa tuon likanaaman toiveikasta ilmetta! Vaikka menisi kuinka huonosti niin rakkaus pelastaa ja wuhuu!!!

Suosikkikohtiani/juttujani oli tosiaan se kun Jean Valjean tulee noutamaan Cosetten, se kun J. Valjean tulee melkein haudatuksi elavalta (tata en osaa perustella muuten kuin etta se vain oli huippu kohtaus) ja viimeisena mutta ei vahaisimpana Mariuksen isan keissi. Taman ensimmaisen osan lopussa esitelty Montparnasse-niminen hahmo muistutti hammentavan paljon jotain animepahista. Voisin viela mainita etta Jumalan ylistykset tokkivat hieman ajoittain, mutta toisaalta Hugo myos pilailee ainakin nunnien kustannuksella. Nunnat tuntuvat olevan ehtymaton huumorin lahde lansimaalaisessa kulttuurissa.

Tosiaan vokaalipula johtuu tassakin paivityksessa siita etta kirjoitan tata teemaan sopivasti Pariisissa, tarkemmin sanottuna siis lentokenttahotellin aulassa.