Heippatirallaa. Mitähän sanottavaa minä tästäkin opuksesta keksin. Muuta kuin että tässä oli oudon samanlainen meininki kuin Disneyn Prinsessa ja sammakko -leffassa ja lukiessa alkoi tehdä mieli viinaa (tarkemmin sanottuna banana daiquiria, vai onko se daquiri). Yhtenä teemana on satujen omituinen logiikka, ja tästä innostuneena luin yhden version Prinsessa Ruususesta. Siinä ylistettiin miten ihanan siveä tyttönen tämä prinsessa oli, kunnes sata vuotta nukuttuaan meni heti naimisiin ensimmäisen näkemänsä ihmisen kanssa, ja se prinssikin pääsi linnaan ihan tuosta vain koska pensaat siirtyivät hänen tieltään vapaaehtoisesti. Ei järin dramaattista tahi jännittävää (paitsi ehkä se että muutama aiempi prinssi oli tarttunut pensaisiin kiinni ja jäänyt siihen sitten koristeellisesti roikkumaan) mutta kai tuo versio oli tarkoitettukin sellaiseksi että penskat nukahtavat sitä kuunnellessaan. Punahilkasta ei varmaan ole mitään ei-tylsää versiota edes olemassa, vaikka sen perusidea on niinkin arveluttava kuin että äiti lähettää pikkulapsen yksin harhailemaan metsään jossa ajatteluun kykenevä ihmissyöjäsusi tiettävästi vaanii. Tässä kirjassa saamme tietää mitä tapahtuisi, jos joku oikeasti (no siis, jossain elämänläheisemmässä todellisuudessa satuihin verrattuna) taikoisi suden mieleltään ihmiseksi ja pyrkimään mummeleiden ovista sisään. Ei mitään mukavaa ainakaan suden kannalta.

Mitäköhän muuta. On hyvä että kaikissa näissä kirjoissa tuntuu kuolevan ainakin joku tyyppi, koska se tietää että maailman symppiksin kuoleman inkarnaatio Kuolema tulee paikalle. Katsoin vähän aikaa sitten YouTubesta jotain piirrettyä jossa häntä ääninäytteli Christopher Lee. Kyseinen animaatio näytti muuten jonkun huonon vanhan pelin välivideolta, en välttämättä menisi suosittelemaan vaikka mikään Kiekkomaailmaan liittyvä ei varmaan voikaan olla täysin paskaa.

Siinä oli varmaan tämä tämänkertainen päivitys, josta ehkä kaksi lausetta käsitteli tuota itse kirjaa. Tosin tähän loppuun voisin vielä kehaista kansikuvaa, mukavan raikkaan värinen ja on ihailtavaa miten taiteilija Josh Kirby on saanut kaikki keskushahmot muistuttamaan ulkonäöllisesti homeista perunaa.