maurice.jpg

Jo Viikatemiehessä, joka on ilmestynyt kymmenen vuotta tätä kirjaa aiemmin, mainittiin Ällistyttävä Maurice ja hänen Koulutetut Jyrsijänsä tai jotain tuollaista. Tämän täytyy sijoittua ajallisesti melko pian sen jälkeen, koska rotat eivät elä kovin montaa vuotta (olettaen siis että ainakin keskeiset jyrsivät ovat osapuilleen samoja molempien kirjojen ajan) mutta Rottien Kuolema on jo kuvioissa.

Tässä kirjassa siis rotat ja kissa saavuttavat tietoisuuden syömällä suoraan tai välillisesti Näkymättömän yliopiston jätteitä, kulkevat ympäri Kiekkomaailmaa huijaamassa ihmisiä mutta päättävät lopulta Petteri Kaniini -tyylisen satukirjan innoittamana tavoitella utopiaa, älyllisten lajien kumppanuutta ja yhteistyötä. Tässäkin kirjassa Terry teroittaa, että asiat eivät koskaan ole oikeasti ihan täydellisesti, mutta jos elämä antaa sitruunan niin sössön sössön. Tämän sarjan tähän mennessä lukemistani osista Maurice nousi minulla nyt kakkossuosikiksi aiemmin mainitun Viikatemiehen jälkeen. Tässä on hahmokehitystä. Tässä on söpöjä eläimiä. Tämä kirja herätti minussa tunteita, toisin kuin nämä Ankh-Morporkissa-on-sikamaisia-rikkaita-ihmisiä-joille-käy-lopussa-köpelösti-spedeilyt jotka nekin ovat hauskoja mutta eivät juuri muuta.

Suosikkihahmoni oli Darktan. En muistaakseni kirjan ensimmäisellä puoliskolla juuri perustanut hänestä mitenkään muita rottia enempää ja itse asiassa olisin toivonut kirjan kertovan vain Mauricesta (joka siis on se kissa), mutta jossain vaiheessa se mainittu hahmokehitys iski ja Darktan alkoi tuntua monipuoliselta persoonalta. Vaikka tämä kirja kertoo puhuvista eläimistä ja on lähinnä kai suunnattu lapsille, sisäinen uskottavuus toimii niin hyvin että eläinhahmot tuntuvat oikeasti "persoonilta", niin kuin muut Kiekkomaailman asukkaat jotka eivät ole ihmisiä, esim. kääpiöt, eivätkä joltain lastenohjelmaötököiltä. En usko että olisin osannut arvostaa tätä kirjaa yhtä paljon jos olisin lukenut tämän lapsena.

Tämän sarjan pahikset eivät mielestäni tuppaa olemaan niitä kaikkien kiehtovimpia tyyppejä. Amazing Mauricessa on parivaljakko joka on kuin joistain Yksin kotona -elokuvista (tai ehkä tässä tapauksessa osuvampi vertauskohta olisi Hiiri jota ei saatu hengiltä), oikeasti pelottava pahis joka tosin putoaa pelistä aika aikaisessa vaiheessa/helposti ja sitten vielä yksi jälkikäteen ajateltuna melko turha tapaus. Ilman heitäkin älykkäillä rotilla olisi tarpeeksi haastetta siinä, miten ihmiset saadaan pitämään itsensä kanssa tasa-arvoisina olentoja, jotka normaalioloissa yritettäisiin tappaa. Laitan tällaisen lainauksen vielä tähän loppuun.

´I thought we used to kill rats?´ he said, as if he wasn't quite certain any more.

´Yes, but, you see, sir, this is the future´, said Maurice.

´Is it?´ said Mr Schlummer, ´Really? I always wondered when it was going to happen.´