Olen vakaasti sitä mieltä tylsistyminen on oma valinta. Tai ainakin siinä vellominen. Tässä kirjassa kerrotaan, ettei kukaan joudu (Kiekkomaailman) helvettiin ellei itse usko kuuluvansa sinne. Helvetissä on tylsää. Sattumaako?

Vähän tylsä oli tämä kirjakin hetkittäin. Tässä ei ollut juuri itselleni ennestään tuttuja hahmoja, mikä on tietysti oma vikani kun luen näitä niin sekalaisessa järjestyksessä. Rincewind kyllä vaikuttaisi sellaiselta tyypiltä jonka kanssa menisin kaljalle. Olen muuten nytkin kaljalla.

Vaikka Eric (tai Faust Eric, ks. kirjan kansi) on melko pitkälti huonoin tähän mennessäni  lukema KM-osa, se on silti ihan hyvä. Sain tällä ainakin rastittua Helmetin kirjahaasteesta kohdan "kirja jossa on alle 150 sivua".