Tätä 21. Kiekkomaailma-romaania, joka on ytimekkäämältä englanninkieliseltä nimeltään Jingo, voisi kuvata sanalla "tykitystä" tahi "tykittelyä". Tai sanotaan nyt että sen viimeistä  sataa sivua voisi kuvailla. Olin vähän jumissa tämän kanssa jotain kaksi kuukautta, mutta koska lainasin jo Valkoparta Karjupukin, jonka kimppuun aion käydä seuraavaksi ja joka vaikuttaa ihan törkeän hyvältä, halusin tämän pois alta ja luin nuo viimeiset noin sata sivua yhteen putkeen ja viihdearvo oli loppujen lopuksi korkealla, varsinkin kuin luin tätä ääneen itsekseni ääntäni muutellen. Jostain syystä eteisen likainen matto tuntuu kaikkien motivoivimmalta lukuympäristöltä. Tämä kirja oli aika ovela yhteiskunnallinen satiiri, jossa ironista kyllä naureskellaan Lähi-idän maiden asukkaihin kohdistuville ennakkoluuloille mutta siinä sivussa liihotellaan lentävällä matolla. Keskeiset hahmot ovat melko lailla parhaimmillaan, Vimes on nolojen tilanteiden mies John McClane-viboilla, Vetinari on omnipotentti ja Nobby on ihastuttavan perverssi hiippari. Viimeisin semi-ihastukseni tässä sarjassa on Reiska Hustala, joka on ateistizombipoliisi. Päivää, olen limalepakko ja kuolaan luurankoja, rottia ja zombeja.