On melko uuvuttavaa yrittää lukea rivakkaan tahtiin kirjaa, joka koostuu enimmäkseen rönsyilevistä juonikuvauksista. Välillä suorastaan ihmettelin, että miksi minä tätä luen. Tosin pakkohan tämä oli lukea kirjahahmoihin ihastumisen veteraanina. Lieväksi pettymyksekseni sain todeta, että tässä lähinnä nelikymppiset ja sitä vanhemmat ihmiset muistelevat että mihin hahmoihin sitä lapsena tuli sama(i)stuttua tai mitkä olivat muuten vain kivoja. Vähän kuin jotain blogitekstejä lukisi paperilta. Osa teksteistä on kyllä oikeinkin hyvin kirjoitettuja mutta osa taas silkkaa jaarittelua ja tajunnanvirtaa, ja loput jotain noiden väliltä. Mielenkiintoisia lukuvinkkejä sain kyllä runsaasti, ainakin Corto Malteseen täytyy vihdoin tutustua.

Minulla on tälle vuodelle varsin mielenkiintoinen lukuhaaste joissa pitää lukea seuraavanlaiset kriteerit täyttäviä kirjoja:

- parhaan kaverin lempikirja

- yli 150 vuotta vanha kirja

- kirja jonka kirjoittajalla on sama etunimi kuin minulla

- kirjasarjan ensimmäinen osa

- keltakantinen kirja

- kirja joka ilmestyi syntymävuonnani

- jonkun arvostamani tyypin elämäkerta

- kirja joka on lojunut hyllyssä pitkän aikaa

- vuonna 2016 julkaistu kirja

- kirja josta tehdyn elokuvan olen jo nähnyt

- kirja joka auttaa minua saavuttamaan yhden tämän vuoden päämääristäni

- kirja joka minun olisi pitänyt lukea lukiossa, mutta en  tehnyt niin (tämä aiheuttaa päänvaivaa koska olen ollut ainoastaan aikuislukiossa enkä ole jättänyt lukematta mitään siellä luettavaksi "määrättävää" kirjaa)

Rakkaani, romaanihenkilön myötä olen nyt lukenut keltakantisen kirjan. Tosin tuota kohtaa varten minulla oli jo melko pitkälle edenneenä Essi Kummun Mania, jonka nyt hylkäsin tylysti, sillä kaksi keltakantista kirjaa horjuttaisi asioiden luonnollista järjestystä.