salainen%20luutarha.jpg

Olin tyrmistynyt kuin sain joskus aiemmin tässä kuussa tietää että Frances Hodgson Burnett oli nainen. Minulla oli hänestä mielikuva jonain sellaisena kilttinä viiksekkäänä setänä. Olen lukenut tämän kirjan ja Pikku prinsessan jo joskus ala-asteella. Muistaakseni tämä oli silloin lapsena mielestäni ihan jees, mutta nyt tämä ärsytti opettavaisuudessaan. On totta että elämä on mukavampaa ja mielekkäämpää jos ei nyhjää sisällä kaiken päivää säälimässä itseään, mutta kun tähän lopputulemaan päädytään suunnilleen joka luvussa niin huh huh. Ehkä kohderyhmä tarvitsee toistoa ja rautalangasta vääntämistä tajutakseen asioita. Loppupään uskonnollisuus häiritsi vähän jo lapsena.

Minulla oli lukiessa kiusallinen tunne, ettei Salainen puutarha ole klassikkoasemastaan huolimatta oikein kestänyt aikaa. Tuntui että koko kirja edustaa jotain sellaista, mitä ei enää ole.