dice-1265633_960_720.jpg

Alan tästä lähtien pistää kaikkiin artikkeleihin tuollaisia geneerisiä kuvapankkikuvia.

Sain internetistä idean että opettelisin jotain uutta ja kiinnostavaa lukemalla jonkun kirjan. Roolipelaamisesta kyllä tiesin jo jotain etukäteen mm. joskus 17-vuotiaana lukemani Mike Pohjolan Ihmisen pojan ansiosta, mutta sen enempää en ole aiheen kanssa juuri ollut tekemisissä. Konsepti on mielestäni varsin kiinnostava ja haluaisin itsekin kokeilla pöytäpelaamista tai larppausta, mieluiten kumpaakin, joskus hämärässä lähitulevaisuudessa. Varsinkin kaupunkipelaaminen alkoi kiehtoa.

Kirjassa annetaan sellainen käsitys että roolipelit olisivat jotenkin erityisesti nuorten suosiossa. Omien havaintojeni mukaan aiheesta ovat kiinnostuneet lähinnä kolmekymppiset miehet, mutta mitäpä minä mistään tiedän. Tosin kirjassa on muitakin väittämiä jotka kuulostavat vähän vanhentuneilta siihenkin nähden että se on ilmestynyt vuonna 2009, en usko että enää tuolloinkaan Backstreet Boys ja Nsync oikeasti olivat suosittuja julkkisfanifiktion kohteita. Kirjoittaja on katsonut aiheelliseksi käsitellä kirjassa myös aiheita, jotka eivät varsinaisesti liity roolipelaamiseen, kuten Japani-harrastusta. Kai nuo vanhemman sukupolven silmissä, joiden nuoruudessa oli vain Hurriganes ja Suosikki-lehti, ovatkin ihan toisiinsa rinnastettavia asioita, jotakin öhkömönkiäisiä siinä leikitään ja niin edelleen. Hieman häiritsi kun animeen viitattiin toistuvasti "piirrettynä elokuvana" kun se minun tietääkseni tarkoittaa yksinkertaisesti animaatiota, cosplaynkin selitetään olevan "pukeutumista animen tai mangan henkilöksi" vaikka cossatahan nyt voi vaikka Donald Trumpia. Koko kirjan yleisvaikutelma on vähän tätimäinen, sellainen "annetaan kalkkiksille tietoa nuorten hömpötyksistä" -henkinen. Ajoi se jotenkuten asiansa. Kantta täytyy vähän moitiskella, siinä on epäonnistunut, epätarkka valokuva jossa näkyvistä henkilöistä yksi ei edes katso kameraan. Vaikea ymmärtää että tuollainen kuva pääsee painotuotteen kanteen asti.