wtf-i-just-read-thumb.jpg

J.K. Rowlingin nimi on tämän kirjan kannessa ymmärtääkseni lähinnä markkinointisyistä. Tämän on kirjoittanut joku mies, mutta Rowling on "hyväksynyt" teoksen eli näin ollen se on canonia. Suomeksi sanottuna tässä näytelmäkäsikirjoituksessa tapahtuvat asiat kuuluvat siis sarjaan "oikeasti". On tarkoitus uskoa, että sarjan aikana on tapahtunut sen kontekstissa täysin järjettömiä ja epäloogisia asioita, joista ei ole ennen tiedetty mitään tai edes vihjattu mitään niiden suuntaista. Tässä on uusi, naurettava hahmo, joka on kuin 13-vuotiaan fanifiktion kirjoittajan kynästä mutta jonka ympärille suunnilleen kaikki rakentuu (tai sitten ei, juoni on aika poukkoileva) sen sijaan että valmiiksi olemassa olleilla hahmoilla tehtäisiin jotain järkevää. Harry ei ole tippaakaan tunnistettavissa alkuperäisen sarjan samannimiseksi päähenkilöksi, hän mm. kovistelee entistä opettajaansa ja uikuttaa että hänellä ei ollut lapsena isähahmoa. Joo, eihän niitä ollutkaan kuin vain noin tusina. Eivätpä muutkaan hahmot itseltään juuri tunnu.

Kirjan päähenkilöitä ovat siis varsinaisesti Dracon poika ja Harryn keskimmäinen lapsi, jotka ystävystyvät syömällä karkkia junassa ja joiden tuskaista taivalta Tylypahkassa seurataan pikakelauksella. He ovat toistensa ainoat ystävät, ja teksti sisältää ei-niin-hienovaraisia vihjailua että he tykkäisivät toisistaan vähän enemmänkin. Koska sillä linjalla kuitenkin pysytään, että oikeasti kaikki ihmiset ovat heteroita, kummallakin pojalla on näytelmässä myös oma päälleliimattu vastakkaista sukupuolta oleva kiinnostuksenkohteensa. Kiva. Oikeastaan tässä oli havaittavissa kipunointia suunnilleen kaikkien hahmojen välillä, paitsi niiden, joiden välillä sitä oli tarkoitus olla. Aika lahjakasta. Tämä oli huonoin tänä vuonna lukemani kirja, ja tänä vuonna on sentään tullut luettua semmoisiakin tekeleitä kuin Ihmeiden kabinetti (http://paperikasat.vuodatus.net/lue/2016/05/douglas-preston-lincoln-child-ihmeiden-kabinetti).