Taas yksi maraton, tällä kertaa ilman muita sääntöjä kuin että homma piti "suorittaa" viikolla 1. http://klassikkojenlumoissa.blogspot.fi/2016/12/talvi-iltain-maraton-2017.html

Hoidin tämän jo eilen eli 2. tammikuuta. Ottaen huomioon että pyykkään maanantaisin (ainoa kodinhoitorutiini tai muukaan periaate josta olen saanut pidettyä kiinni) ja joudun tekemään sen vanhempieni luona jossa on paljon häiriötekijöitä, jokin muu päivä olisi sinänsä ollut järkevämpi, mutta en jaksanut odottaa niin kauan. Luin, jos laskin oikein, yhteensä 80 sivua. Lukemani kirjat olivat Marie Kondon KonMari - Siivouksen elämänmullistava taika ja Anthony de Mellon Havahtuminen, joista ensinmainitun luin loppuun ja jälkimmäinen jäi vielä kesken. Molemmat ovat menestyneitä elämäntapaoppaita, jotka tarjoavat keskenään vähän erilaiset näkökulmat onnellisuuteen sun muuhun. Kirjotan Havahtumisesta oman postauksensa sitten kun olen saanut sen luettua, mutta nyt sanon tässä sanasen KonMarista.

Ihmisenä, joka säilyttää merkittävän osan tavaroistaan lattialla, olen iloinen että tästä kirjasta tuli niin suosittu, sillä muuten en olisi todennäköisesti koskaan lukenut tätä ja epämääräisessä lähitulevaisuudessa odottava suursiivous jäisi tekemättä. Ehkä tämä kirja tosiasiassa pitäisi arvioida vasta kun siivous on tehty. Nyt joudun arvioimaan vain teoriaa. Vaatteiden taittelu oikeaoppisesti vertikaaliseen asentoon ynnä muu vastaava vaikuttaa tällaisen kaavamaisesta ja rauhallisesta nysväämisestä pitävän henkilön silmin ihan hauskalta, mutta pelkään kirjojeni ja keittiötarvikkeideni puolesta. Keittiötarvikkeiden siksi, että monetkaan eivät varsinaisesti elähdytä minua silkalla olemassaolollaan mutta tarvitsen niitä silti laittaakseni ruokaa, ja kirjojen siksi koska minulla on nytkin hyllyssä (ja lattialla) jokunen keskeneräinen opus joita en varsinaisesti rakasta mutta jotka haluan lukea loppuun. Mm. siksi en ryhdykään tähän siivousoperaatioon ihan vielä. 

Vaikka kirjan opit ovat yleisesti ottaen ihan universaaleja, siinä on kulttuurisidonnaisuutensa. Puhetta on "japanilaisista jättikaapeista", uudenvuodenkorteista yms. Monien pari-kolmekymppisten kotona tuntuu äiti hoitavan siivoamisen. Kulttuurilla lienee osansa siinäkin, että Kondo tuntuu mieltävän tavarat joiksikin joilla on tunteet. Tosin hän vaikuttaa olevan maanmiestensäkin keskuudessa aika äärilaitaa tuolla saralla. Suorastaan liikutuin parissa kohtaa hänen harmitellessaan unohdettujen tavaroiden karua kohtaloa. Lisäksi hän säilyttää porkkanoita jääkaapissa pystyasennossa. Hieno ihminen.