Ajattelin, että koska en kuitenkaan pysty keskittymään pääsykokeisiin lukuun kun mielessä pyörivät lähinnä musikaalit (itse asiassa jäin kesken tuon lauseen kirjoittamisenkin miettimään, että pitäisikö ostaa liput Catsiin ennen kuin ne myydään loppuun) niin voin yhtä hyvin blogata tässä välissä tämmöisestä kirjasta jonka luin joskus kaksi viikkoa sitten. Siinä oli jotain samaa kuin sitä edellisessä lukemassani kirjassa, Uljaassa uudessa maailmassa (josta kirjoittamani postaus sai ilmeisesti monet lukijat pudistelemaan päätään että hyhhyh, tuohon teokseen en koske kyllä pitkällä tikullakaan, mikä ei ollut ihan tarkoitukseni). Tässäkin oli ulkopuolisia resupekkoja jotka ahdistuvat kliinisessä ja yltäkylläisessä, hermeettisesti suljetussa maailmassa (opin sanan "hermeettinen" eräästä blogitekstistä joka käsitteli Pelle Hermannia). Kovin kauan tuollaisia teemoja ei kyllä pyöritellä, oikeastaan tämä on enemmän tarina pakolaisuudesta.

Suuri ajomatka (jonka ytimekkäämpi alkuperäinen nimi on Truckers, ja lupaan että tämä oli viimeinen suluissa oleva sivuhuomautus) kertoo ontuista, englanniksi "nomes", jotka pakenevat surkeista elinoloista rekan kyydissä ja päätyvät markettiin jossa asuu tuhansittain heidän hyvinvoivia lajitovereitaan. Paikalliset pitävät kaupan perustajaa Velj. Arnoldia (perust.1905) jonkinlaisena jumalana. Lukujen alussa on huvittavia otteita onttujen pyhistä teksteistä:

"IV     Olkoon Liikkuvilla Portailla Merkki: Koirat ja Lastenrattaat Kannettava;

V.    Ja Velj. Arnold (perust. 1905) vihastui suuresti, sillä monet eivät kantaneet koiria eivätkä lastenrattaita;"

Piakkoin ilmenee, että tälle uudelle uljaalle maailmalle, oleskeluyhteiskunnalle, on tulossa loppu, kun kauppa suljetaan. He suuntaavat kohti luvattua maata, koska ovat saaneet selville olevansa oikeasti kotoisin ulkoavaruudesta. Tämäntyyppiset juonenkäänteet eivät ole järin suosittuja, ihmiset ovat vihastuneet eräänkin Stephen Kingin tiiliskiven loppuratkaisusta, mutta itse tykkään älyttömyydestä. Kunhan se ei ole sentyyppistä älyttömyyttä että Voldemortilla onkin tytär, tms.

Koko kirja oli oikeastaan pelkkää alustusta. Hahmot eivät johonkin Kiekkomaailman populaatioon verrattuna ole järin mielenkiintoisia, mutta heissä on vastaavanlaista yleisinhimillisyyttä jollaisella Terry on saanut kaiken maailman zombeista ja rotistakin tehtyä sympaattista porukkaa. Suomennos tuntui aavistuksen laadukkaammalta kuin joissakin muissa TP:n kirjoissa, tai ainakin kirjoitusvirheitä oli pikkuisen vähemmän. Tämä on oikeastaan lapsille tai joka tapauksessa vähän nuoremmalle väelle tarkoitettu kirja, mutta en usko että lapset tajuavat näitä vitsejä tai mitään.

frink.jpg