Tuotantoeläinten kohtelu on niitä aihealueita joilla pystyn kiihdyttämään itseni suorastaan räjähdyspisteeseen ja niitä asioita jotka saavat minut uskomaan ihmiskunnan perimmäiseen pahuuteen ja siihen etteivät ihmiset ansaitse mitään sellaista sokerista ja kivaa kuten kuolemanjälkeistä elämää, jos siihen nyt uskoisin muutenkaan. Tämäkin kirja on täyttä tosielämän kidutuskauhua, pieniä porsaita lopetetaan paiskaamalla ne päin seinää ja tiputetaan ne sitten paskakasaan, eläimet eivät pysty liikkumaan, niillä on märkiviä haavoja joita ne eivät pysty varomaan koska tilaa ei ole, broilerihallissa kituu lintuja joiden jalat osoittavat minne sattuu, lehmiltä viedään niiden poikaset uudestaan ja uudestaan, ja niin edespäin. Painajaismaista. Laki suojelee joitain eläimiä, eli lemmikkejä ja villieläimiä, mutta toisilla taas ei ole mitään arvoa jos ne tai jokin niiden erite tai munasolut tms. sattuvat ihmisten mielestä maistumaan hyvältä. Kyllä siinä kansa raivostuisi jos joku kohtelisi koiria samalla tavalla kuin tässä kirjassa sikoja kohdellaan. Tosin tämä epäsuhta näkyy omassakin elämässäni kun lusikoin perheeni koiralle mitälie maksapateeta ruokakuppiin. Onneksi itse voi olla ilman.