Varmistettuani etten saisi unta koko yönä pelaamalla Simsiä pikkutunneille asti, koin että voin tuskastuneen pyöriskelyn sijaan vaikka blogata näin viideltä aamuyöstä. Tämä on yhteispostaus Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan hiihtokirjasta (huokaus) ja Janne Kukkosen Voro-sarjakuvaromaanista.

Minun "piti" lukea joku urheiluaiheinen kirja, ja jätettyäni Unseen Academicals -nimisen teoksen kesken liian tylsänä (!) arvelin Mielensäpahoittajan hiihtokirjan olevan tarpeeksi helpostilähestyttävä. Sitähän se olikin, mutta noin kolmasosa kirjasta tuntui olevan jotain hiihtokisamainosta, siis kirjaimellisesti. Ei sillä että olisin mitenkään pahoittanut mieltäni asiasta (öh höh). Hiihtohan ei luonnollisestikaan kiinnosta minua aiheena pätkääkään, mutta toisaalta tykkään omaksua kaikenlaista nippelitietoa aiheesta kuin aiheesta, ja nyt tiedän senkin kuka oli Janne Puikkonen (en ole tuosta etunimestä varma).

Voro on saanut niin paljon suitsutusta osakseen että pakkohan tuohon oli ennemmin tai myöhemmin tarttua. En ole minkäänlaisen jäykän kohderyhmäajattelun kannattaja, mutta silti herää kysymys että minkä ikäisille tämä on oikein tarkoitettu. Piirrosjälki on pelkistettyä ja jotenkin muumimaista, mutta toisaalta tässä mm. pistetään porukkaa melko graafisesti lihoiksi. Kirjastossa tämä ainakin oli lasten osastolla, mutta niin oli joskus myös Love Celeb -mangasarja jossa toistuvana vitsinä oli sellainen että päähenkilö yritettiin jatkuvasti raiskata. (Pointtina siis että kirjaston luokitukset saattavat olla vähän sitä sun tätä, en noin muuten halua missään tapauksessa pistää Voroa ja tuota häiriintynyttä mangapökälettä samalle viivalle.) Voron lukemisesta on jo jokunen viikko eli se ei ole enää ihan tuoreessa muistissa, mutta muistaakseni kuvakerronta oli dynaamista ja juoni kunnolla käyntiin lähdettyään ihan jännittävä. Niinkin jännittävä että lapsekas piirrostyyli tuntui siihen yhdistettynä hiukan oudolta, kuten sanottua. Dialogissa on sitten tällaisia kukkasia kuin "Millainen näkymätön voima pystyy aiheuttamaan tällaista TUHOA ja KUOLEMAA tulematta edes nähdyksi!?" Sankarit myös tuntuvat lopussa ratsastavan auringonlaskuun hiukan huolettomasti siihen nähden minkälaista TUHOA JA KUOLEMAA he ovat jättäneet jälkeensä, mutta mikäpä minä olen tuomitsemaan. Otan kuitenkin väkivaltaiset fantasiasarjakuvani mieluummin ilman pelkistettyjä pallopäähahmoja.