kurpitsa.jpg

 

Vietin tässä sunnuntai-iltapäivän lukien lasten kuvakirjoja pihakeinussa. Meinasi tulla vähän kylmä. Arvioin nyt lukemani kirjat tähän paremmuusjärjestyksessä.

Heikki Willamo: Siiri Sopulin syksy

1152_Kuva16369_201552214211.jpg

Kuva lainattu antikvaari.fi:stä

Heikki Willamo on kuvittanut tämän sopulitarinan itse ottamillaan hienoilla luontokuvilla. Tarina kertoo Siiri-nimisestä sopulista (minua tapaa hieman ottaa pattiin tuollainen mielikuvitukseton "annetaan eläimille/perunoille/tms joku tavallinen etunimi joka alkaa samalla kirjaimella kuin lajin nimi"-meininki, mutta annettakoon se nyt anteeksi) joka elää tavallista, lajilleen tyypillistä elämää metsässä. Tiesittekö muuten että suurin osa sopuleista on naaraspuolisia? Olin lukenut tuon joskus jostain aiemminkin, johtuikohan tuokin jostain ihmisen vaikutuksesta, en oikein muista. Kiintoisa fakta silti. Tästä oppi muitakin mielenkiintoisia sopulifaktoja. Kirja on myös kauniisti kirjoitettu, ja kuten sanottua, valokuvat olivat hienoja. Pieni miinus yhdestä melko kammottavasta hämähäkkikuvasta. Hämähäkit ovat karseita. 

Tämä kohta kuulosti ihan minulta:

"Se [Siiri] vietti huoletonta syksyä, katseli koivujen kellastumista ja ihasteli metsän kauneutta. Silloin tällöin se kaipasi seuraa, mutta enimmäkseen se viihtyi mainiosti omissa oloissaan." Sopuli lie toteemieläimeni, vaikka jossain vaiheessa ajattelinkin sen olevan Josh Gad.

 

Madonna: Herra Peabodyn omenat

1191_madonna_5449.jpg

Kuva lainattu antikvaari.fi:stä

Tämä on toinen Madonnan kirjoittama lastenkirja, jonka tuoton hän on lahjoittanut Spirituality for Kids Foundation -järjestölle. Ööh? Tässä ei ole sinänsä mitään syksyistä omenoita lukuunottamatta. Tarina kertoo siitä, kun pikkupoika näkee surkean lasten baseballjoukkueen valmentajan ottavan katukojusta omenan näyttämättä maksavan sitä. Poika alkaa levittää huhua, jonka mukaan valmentaja on varas. Kukaan ei enää pidä valmentajasta, koska kaikkihan aina uskovat lapsia, niin kuin kauhuelokuvissa. Valmentaja kutsuu juoruilijakakaran luokseen ja käskee tämän ottamaan mukaan höyhentyynyn. Sitten hän pistää tämän leikkaamaan tyynyn kahtia ja ottamaan kiinni taivaan tuuliin lentelevät höyhenet. Eli siis oikeasti kertomaan kaikille kaupungin asukkaille, ettei hän ole oikeasti varas. Opin tästä kirjasta sen, että rikollisen oloiseen toimintaan ei pidä puuttuminen, mutta on ihan suotavaa laittaa lapset tuhoamaan kotinsa irtaimistoa. Lyhyesti sanottuna: Vasikat vittuun! Only God can judge me!

 

Pilke Salo, Virpi Talvitie & Heikki Salo: Sulo Omenamies

sulo300_1301_43f.jpg

Kuva lainattu heikkisalo.comista

Tämä teos perustuu Herra Heinämäen Lato-orkesterin kappaleeseen. Jee? Kirjassa käydään hätäisesti läpi kahden lapsen ja omenapuussa asujan äijän edesottamuksia noin vuoden ajalta. Ukko maalaa omenat punaisiksi syksyisin. Onko siis kaikissa punaisia omenia kasvattavissa puissa samanlainen äijä, tämän yksilön ollessa vain tavallista huonommin piiloutunut? Tarina ei kerro. Sulo Omenamies on sellainen Katto-Kassisen tapainen lasten kanssa viihtyvä vähän epäilyttävä keski-ikäinen kääkkä, ei mitenkään kovin miellyttävä hahmo ainakaan omasta mielestäni. Tämä oli näistä kirjoista tylsemmästä päästä. Se hyvä puoli tässä oli että alkoi tehdä mieli leipaista jotain omenaherkkuja, ja niin teinkin.

 

Brigitte Weninger & Eve Tharlet: Omenajuhlat

9789516279339.jpg

Kuva lainattu kauppakv.fi:stä

Viimeisimpänä ja vähäisimpänä tämä lälly tarina ystävyydestä ja yhteistyöstä ja jakamisesta sun muusta. Tässä on tuo aiemmin mainitsenani Seppo Siili/Petteri Peruna/Iiro Ihminen -meininki huipussaan, paitsi että tammihiiren nimi on jostain syystä Roope. Kirjassa on olevinaan syksy, mutta sitä ei kuvituksessa esitetystä geneerisestä vihreästä maisemasta huomaa mitenkään. Sen lisäksi että tarina on laiska ja äärimmäisen tavanomainen, kirjassa on tällainen ärsyttävä kohta, jossa mustarastas menee etsimään matoja, ja "myyrä" eli kontiainen sano jotain, että "yäk, matoja". KONTIAISET SYÖVÄT MATOJA. Krääh. Tämä on mahdollisesti huonoin lastenkirja jonka olen koskaan lukenut.