Tämä kirja aiheuttaa voimakasta kulttuurimenokateutta. Vaikka kääntäjä Mirka Ulannon eloa Englannissa käsittelevät, alunperin scifilehti Spinissä ilmestyneet kolumnit kattavat kahden vuoden ajanjakson, syntyy vaikutelma kuin tämä olisi juossut yhtenään kaiken maailman tiede- teatteri- ja fanikulttuuririennoissa. Ei täällä Oulussa vaan.

Sikäläisen kulttuurielämän lisäksi Ulanne valottaa teksteissä myös ajoittain työnkuvaansa. Hänen varsinaisen leipätyönsä ollessa käyttöohjeiden ja sensellaisten kääntäminen, hän sivutoimenaan käänsi Englannissa asuessaan mm. Sillage-scifisarjakuvaa. Hänen kertoilunsa kääntämisen haasteista ja muita kommervenkeistä on kiinnostavaa. Lainasin mielenkiinnosta ensimmäisen hänen kääntämänsä Sillagen, ja käännös oli ainakin siinä mielessä onnistunut ettei sitä juuri ajatellut ("simpura!"-huudahteluja lukuunottamatta). 

Ulanto osaa kertoa värikkäästi aiheesta kuin aiheesta. Jotkin piirteet tekstissä kyllä vähän tökkivät, Ulanto muunmuassa kirjoittaa sanan scifi k-kirjaimella, mikä ei kai ole sisänsä mikään virhe, mutta on mielestäni samaa sarjaa toisen k-hirvityksen jukurtin kanssa. En myöskään tiedä miksi teenjuonti on kirjassa nimeä myöten toistuva teema, se menisi jonkinlaisesta fetisismistä ellei Ulanto tuntuisi nauttivan lähinnä bulkkitavaraa. Huom. maidon kanssa, koska muuten se on liian väkevää, tms. Tällaisesta ärsyyntyminen on kyllä ehkä enemmän jo oma ongelmani kuin kirjan ongelma. Toisaalta, kaikki reagointi yhtään mihinkäänhän on jokaisen omalla vastuulla, tai jotain.