Tämän teoksen suomenkielinen nimi on yllättävän karu siinä mielessä, että sen kuvittelisi ensin tarkoittavan onttuja, pieniä humanoideja joista tämä kolmiosainen sarja kertoo, mutta tarkemmin ajatellen se sopiikin parhaiten kuvaamaan ihmisiä, jotka ajavat ontut pakosalle jo toista kertaa, anteeksi spoileri. Paikasta toiseen siirrytään taas isolla ajoneuvolla, enkä ihmettele jos sama meno jatkuu vielä kolmannessakin osassa. Tämä osa tuntui lähinnä välinäytökseltä, ja ensimmäiset kaksi kolmasosaa kirjasta oli vähän kuin seuraisi maalin kuivumista, mutta silti tästä jäi jotenkin tosi hyvä mieli. Rakastan tällaisia tarinoita joissa ihmiset joutuvat tilanteeseen jossa eivät ole "yksin" maapallolla ja joissa ihmisyyttä käsitellään sen ulkopuolisesta näkökulmasta, kuten niin ikään Pratchettin kirjoittamassa The Amazing Maurice and His Educated Rodentsissa, jossa pääosassa olivat vahingossa tietoisiksi tulleet rotat, sekä näissä 2010-luvulla tulleet Apinoiden planeetta -elokuvissa joissa päähenkilö joutuu elämään ikäänkuin ihmisenä simpanssin ruumiissa ja tehtyään itselleen ensin liudan kohtalotovereita karkaa näiden kanssa erämaahan perustamaan ihanneyhteiskunnan. Louhoksen valtiaissa esiintyy syvällisten kelojen lisäksi hahmokehitystä mukavassa määrin, kun edellisessä osassa esitellyt  sivuhahmot joutuvat pärjäämään keskenään ilman edellisen osan messiashahmo Masklinia. Tämä kirjan myötä tuli taas muistettua että kannattaa lukea ennemmin kuin hukata aikansa johonkin turhaan kakkaan, se tekee elämästä kivempaa ja mielenkiintoisempaa. Luen seuraavan osan varmaan kun se tulee jossain vastaan.