Tämän kirjan pariin hakeuduin, koska halusin osata kohdella erästä ystävääni niin kuin hän ansaitsee tulla kohdelluksi ja aihe kiinnosti muutenkin. Teos käsittelee transsukupuolisuutta. Juha Kilpiä ei itse ole transihminen, mutta hän on ohjannut transmiesten ryhmää ja kirja perustuu näiden ihmisten kokemuksiin ja tuntemuksiin, vaikka he eivät itse niitä suoraan olekaan kertomassa. Kirja panee ihmettelemään, kuinka paljon masentavia ja ahdistavia kokemuksia ihmisen elämään oikein mahtuu, ja miksi tästä aiheesta on alettu kunnolla puhua vasta viime vuosina, ja millainen törppö sitä on joskus itsekin tullut oltua. Kirja on kirjoitettu kauniisti ja osuvasti mutta paikoittain hivenen sekavasti.

Kirjan alussa olevassa lainauksessa todetaan, että "vuoden 2015 alussa sukupuoli-identiteettejä arveltiin olevan maailmassa noin 7 285 000 000". Tuo on jotenkin ihana ja rauhoittava ajatus; kukaan ei ole niin kuin toinen. Itse koen oman sukupuoleni ikään kuin häälyvän taustalla, ja otan sen sieltä "käyttöön" silloin kuin tuntuu siltä. Hymyni hyytyi kun muuten melko hieno kirjan lopussa tultiin sukupuoli-identiteettien määritelmiin. Vaikka olen pitänyt itseäni naisena tai vähintäänkin naaraspuolisena, kirjassa olleiden määritelmien mukaan olen pitemminkin muunsukupuolinen tai jopa transgender (nämä kaksi asiaa oli muuten määritelty lähes täsmälleen samalla tavalla, ja transsukupuolisuus oli vielä erillisenä käsitteenä, mikä oli erikoista). Vaikka tiedän vain ihmisen omalla kokemuksella olevan tässä merkitystä, kukaan kun ei voi nähdä toisen pään sisään, koin silti jonkinlaisen huijarisyndrooman iskevän. En totta puhuen oikein myöskään tiedä miltä "naisena olemisen" pitäisi tuntua, kun ei ole mitään mihin verrata. Ja kun cis-sukupuolisuuteen kirjaan mukaan kuuluu "sukupuolen ilmaisu pääosin omalle synnynnäiselle sukupuolelle ominaisesti", mitä tuokin on tarkoittavinaan? Eikö vaikka tomboy tai butch voi olla "oikeasti" nainen, tai transvestiitti mies? Aivot menevät solmuun. Pidän tosiaankin enemmän tuosta "kaikki ovat erilaisia"-meiningistä kuin siitä että pitäisi osata määrittää identiteettinsä jollakin termillä. Onhan niistäkin joillekin hyötyä.