Halloween%20haaste%202018.jpg

 

Koska maailma tuntuu menevän päin helvettiä, tämä on tavallaan osuva kirja blogattavaksi. Ihonvärinsä takia syrjityksi tullut, intersukupuolinen poliittinen aktivisti Elphaba ryhtyy noidaksi kaataakseen Ozin velhon fasistisen hirmuhallinnon, mutta ei ehdi nähdä muutosta ennen kuolemaansa. Velho teettää kansanmurhia ja vie puhuvilta Eläimiltä näiden "ihmisoikeudet", ottaa lapsia orjaksi ja sen sellaista. Luin tämän kirjan ensimmäisen kerran muistaakseni 15-vuotiaana ja silloin taisin pitää tätä teennäisenä rankisteluna, mutta nyt nuo teemat resonoivat turhankin hyvin tämänhetkisen maailmantilanteen kanssa. En muista joutuneeni aiemmin tällä tavalla pelkäämään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

 

               41719334_2183201361708842_37885092106317

                                   (Hiukan huvittavaa että kirjaa mainostetaan sen jatko-osilla.)

En kerro juonesta tämän enempää, eikä tämä mielestäni kovin juonivetoinen romaani olekaan. Sellaiselle, joka ei tiedä mitä Ihmemaa Ozissa tapahtuu, varsinkin loppupään tapahtumat saattavat näyttäytyä jokseenkin älyttöminä. Ihmemaa Oz on lasten satu, eivätkä sen tyttöpäähenkilö terriereineen ja kaiken maailman risukimppukavereineen ihan saumattomasti istu tähän Maguiren aikuisempaan versioon Ozista. 

Täytynee mainita, että olen nähnyt myös kirjasta tehdyn musikaalin ja rakastan sitä. Minulta löytyy kotoa Wicked-aiheista sukkaa, toppia ja nuottikirjaa. Olen myös ollut Elphabaksi pukeutuneena vuoden 2017 Ropeconissa ja osaan monet musikaalin kappaleista melkein ulkoa suomeksi (!) ja englanniksi. Kirja ei ole siltikään millään tavalla huonompi, jossain mielessä ehkä parempikin, mikäli eri taiteenlajeja pystyy tuolla tavalla vertailemaan. Elphaba on hahmona äärimmäisen kiehtova ja pidän Maguiren kirjoitustyylistä. Queer-teemat ovat kirjassa myös ilahduttavasti esillä, kun musikaalissa niitä ei ole kuin korkeintaan vertauskuvallisessa mielessä. Hienoja teoksia joka tapauksessa kumpikin, suosittelen.