Halloween%20haaste%202018.jpg

Minun ei ollut edes tarkoitus lainata juuri tätä kirjaa tai mitään erityisesti kauhuun liittyvää, halusin vain nopeasti jonkin kirjoitusoppaan ja tämä vaikutti hyllyssä olleista kirjoista sopivimmalta.

Kirjan tekstit ovat vaihtelevan tasoisia, jotkut ovat hyvinkin innostavia ja mukaansatempaavia, mutta ainakin Boris Hurtan muistelot menneiden vuosikymmenten kauhujulkaisuista Suomessa ovat on lähinnä tylsistyttävää luettavaa tällaiselle 90-luvulla syntyneelle jolla ei ole mitään kosketuspintaa aiheeseen. En tarkoita etteikö minua kiinnostaisi mikään ennen syntymääni tapahtunut, mutta Hurtan jaarittelu ei nyt vain herättänyt mielenkiintoani.

Toinen asia josta tässä kirjassa en perustanut oli kirjailijat valistamassa lukijaa siitä mitä "virheitä" ei kannata tehdä, ja sen jälkeen mainostamassa jotain omaa kirjaansa jossa kyseessä oleva asia on heidän mielestään hoidettu tosi mallikelpoisesti. (Ainoa kirjoittaja, jonka kohdalla tuo tuntui perustellulta eikä päälleliimaltulta mainostamiselta, oli Marko Hautala.) Esimerkiksi vampyyreistä ei eräänkin kirjoittajan mukaan oikein kannattaisi kirjoittaa mitään mikä muistuttaa jotakin aiemmin kirjoitettua, mutta jos itse haluaisin lukea vampyyreistä, haluaisin kyseisten verenimijöiden olevan jotenkin tunnistettavissa vampyyreiksi ennemmin kuin jotain sateenkaaria piereviä klovneja, tms. Toinen kirjoittaja määrittelee kliseen todella osuvasti: "Klisee viittaa toisiin fiktiivisiin tarinoihin, jolloin ongelmaksi muodostuu, ettei lukijassa herää samaistumisen tunnetta "näin minullekin on käynyt" tai "tuolta minustain on joskus tuntunut" vaan muistikuvat muodostuvat esimerkiksi elokuvista ja klassikkokirjoista." Toisaalta jos kauhu on liian spesifillä tavalla samaistuttavaa, se herättää enemmänkin ahdistusta pelon sijaan. Stephen King on monissa kirjoissaan saanut minut sellaisen "miellyttävän" pelon ja inhotuksen valtaan ilman että olen joutunut muistelemaan omia epämiellyttäviä kokemuksiani, mutta asia olisi tietysti toisin, jos olisin itse kokenut samanlaisia asioita. Lyhyesti sanottuna, kauhu on jännää ja viihdyttävää niin kauan kun se on jotenkin tunnistettavaa mutta ei tule "liian" lähelle. Tämän enempää sanottavaa tästä kirjasta tai aihepiiristä ylipäätään minun flunssaisista aivoistani ei nyt irtoa.