IMG_0823.jpg

Hyvää päättyvää suomalaisen kirjallisuuden päivää vaan kaikille. Merkkipäivän kunniaksi luin loppuun tämän ihanan runoteoksen jota aloittelin jo kesällä. En edelleenkään oikein osaa arvostella runoutta, mutta sanottakoon tämä kirja on jotain jonka voisin väittää olevan "minun juttuni". Runot käsittelevät elämää, niin ihmiselämää kuin elämää yleisenäkin käsitteenä. Tai kuten takakannessa sanotaan: "Tarinalliset, pidäkkeettä fantasioivat runot juhlivat elämänmuotojen jatkumoa: niihin sukeltavat niin esihistoriallinen pakicetus kuin nykyihminen seuranhakupalveluineen." Jokin tuollaisessa luonnon ja ihmismielen ihmeellisyyksien kohtaamisessa vetoaa minuun, jos ne nyt muutenkaan ovat mitään toisistaan erillisiä asioita. Tämä on kirja joka luultavasti vain paranee useammalla lukukerralla. Minulla on hyllyssä toinenkin Lehdon runoteos, Lumikin sydän. Kaikki kunnia sille ihmiselle joka jätti nämä aikanaan kirjaston kierrätyshyllyyn minun löydettäväkseni. Olisi hauska jos kaikki löytäisivät runoutta josta pitävät.