2141404.jpg

                                                                      kuva: karisto.fi

 

Tämä on varmaan ensimmäinen aikuisiällä lukemani kehuttu nuortenkirja joka on mielestäni ollut oikeasti hyvä. Vihdoinkin ymmärrän kanssa-aikuisiani jotka intoilevat näistä.

Minulle jäi tästä pari asiaa päällimmäiseksi mieleen. Ensinnäkin tämä oli todella hienosti kirjoitettu, en tuntenut kertaakaan että tässä olisi jotenkin yritetty lässyttää, yrittää olla helposti ymmärrettävä tai selittää asioita auki nuorille. Päähenkilö on samastuttava, mutta hän ei valita joka toisella sivulla miten erilainen hän on kuin muut. Päähenkilön ympärillä ei pörrää mitään leuhkaa poikaa joka tuoksuu hattaralle ja apilalle ja jolla on väriä vaihtavat silmät.

Toinen asia johon kiinnitin huomiota, oli jonkinlainen elokuvamaisuus, tai sanoisinko pinterestmäisyys. Hahmojen elämä on jotenkin tosi idyllistä, sielukasta ja merkityksellistä. Pidin tästä, tylsää nenänkaivelua ja rumuutta on tarpeeksi oikeassa maailmassakin. Kirja ei silti ollut mitenkään teennäinen (eiväthän elokuvatkaan lajityyppinä ole), vaikka ihan parissa kohtaa tuntui että kielikuvissa sun muussa mentiin turhien krumeluurien puolelle ja uskottavuus jo hieman kärsi.

Mutta joo, lukekaa ihmeessä tämä kirja, vaikka Priden kunniaksi. Tästä jäi hyvä fiilis joka jatkuu edelleen.