En tässä flunssaisena jaksanut keskittyä mihinkään yksittäiseen kirjaan kovi kauaa yhteen menoon, mutta pari lyhyttä kesken ollutta sain sentään luettua loppuun. Yhteensä luin 220 sivua.

Hellevi Salminen: Hello, I Love You

Luin tämän Matka nuorten kirjametrolla -lukuhaasteeseen, mutta aiemmista "pysäkeistä" poiketen en tee tästä nyt erillistä postausta, muuten tämä lukumaratonpostaus jäisi vähän lyhyeksi.

Tällä kirjalla on ihan hirveän alhaiset pisteet Goodreadsissa. Mietin johtuuko se takakannen hienoisesta harhaanjohtavuudesta, siinä väitetään tämän olevan kolmiodraama, mikä ei ole mielestäni täysin totta, ja lisäksi kirjan mainostetaan olevan "rohkea kuvaus ajankohtaisesta aiheesta". Mitään erityisen rohkeaa tässä kirjassa ei ole sen ilmestymisvuoden 2013 huomioiden, ja ainoastaan hetero voi ajatella homouden olevan "ajankohtainen aihe". Kirjassa itsessään ei mielestäni ole mitään erityistä vikaa. Se on tunnelmallinen, tunteellinen ja söpö, ja lisäksi sopivan lyhyt. Aluksi olin aistivinani sisäistettyä naisvihaa kirjailjan taholta, sellaisena persoonattomana, pikkumaisena syöjättärenä hän "kolmiodraaman" naisosapuolen aluksi nimittäin kuvasi, mutta loppua kohden tämäkin alkoi saada sympaattisempia piirteitä. Osaava kirjoittaja tuo Hellevi Salminen on, Go Hellevi.

 

EBhTmOTXsAEXTPR.jpg

Nämä olivat lattialla vierekkäin ja pistin merkille että ovat aika samannäköisiä :P

 

Edelliset pysäkit:

1. Jennifer E. Smith: Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea

2. Terhi Rannela: Amsterdam, Anne F. ja minä

 

Tove Jansson: Muumit - Sarjakuvaklassikot III

Minuun iski tänäkin kesänä sellainen Tove-fanitus että oksat pois. Luin naisen elämäkerran vihdoin kokonaan ja se oli jotenkin todella intensiivinen kokemus. Samastun Toveen monella tavalla ja hänen elämänsä oli ihan uskomattoman mielenkiintoinen. Päätin alkaa lukea hänen tuotantoaan alusta asti, romaaneissa olen edennyt vasta Suureen tuhotulvaan mutta näissä sarjakuvissa "jo" tähän kolmanteen albumiin.

Muumisarjakuvissa parasta ovat piirrosten lisäksi absurdit yksityiskohdat, vinksahtanut huumori ja sellainen tietynlainen humaanius. Mitään sellaista helmeä tässä kolmannessa osassa ei ollut kuin vaikka kakkososan Kuvitteluleikki (joka on mielestäni aika ylittämätön), mutta varsinkin Muumipeikon ja -mamman tuskailut yhdistystoiminnan parissa jaksoivat huvittaa. Muumimamma on muutenkin suosikkihahmoni näissä sarjakuvissa.

EDPcpROW4AEYlTJ%20%281%29.jpg

Maratonin aloituspostaus on täällä.