Syy miksi pidän elämäkerroista ja autofiktiosta, on että oikeille ihmisille tapahtuu monesti mielenkiintoisempia asioita kuin fiktiivisille eikä elämä noudattele kuluneita tarinan kaavoja, paitsi ehkä joidenkin elämä, mutta sellaisten tyypien elämäkertoja en haluaisikaan lukea. (Elämäkertaelokuvat taas tuppaavat olevan ihan toivottoman kaavamaisia ja sokerikuorrutettuja, mutta kirjoihin tämä ei jostain syystä päde.) En usko että kukaan, joka ei ole moista itse kokeillut, kirjoittaisi kiinalaisesta pelialasta tai homokulttuurista ainakaan samassa kirjassa. Lisäksi tällaiset kirjat, joissa seurataan arkea itselle vieraassa kulttuurissa, ovat hyvää nojatuolimatkailua ja tuovat perspektiiviä omiin ajatuksiin ja elämänkokemuksiin.

Emma menee töihin kiinalaiseen pelifirmaan, jossa hänet laitetaan lähinnä kopioimaan Candy Crushia. Paikallinen lesboyhteisö vaikuttaa ensin jännittävältä mutta osoittautuu vähintään yhtä normittuneeksii kuin muukin yhteiskunta, epäonnistuneet suhteet seuraavat toisiaan eikä väkivallaltakaan vältytä. Kulttuurierot ja Kantasen tapa kirjoittaa tuovat kirjaan omituisen, epätodellisen  tunnelman, kuin olisi unessa tai aasialaisessa elokuvassa jossa on punasävyinen valaistus ja neonkylttejä ja nuudeliravintoloita. Taustalla kulkee hitaasti syttyvä ystävyys ja rakkaus työkaveriin, joka jää kuitenkin saavuttamattomaksi. 

Ainoa toinen kirja johon tätä voisi ehkä verrata on Chun Shun Beijing beibi, ja sekään ei ole kovin samanlainen muuten kuin että se sijoittuu Pekingiin, on nuoren naisen kirjoittama ja omakohtainen. (Lisäksi luin sen yläasteella joten en osaa sanoa kuinka luotettava arvio tämäkään nyt sitten on.)

Suosittelen muuten kuuntelemaan tämän äänikirjana, Mirjami Heikkisellä on hunajainen ääni.